Tiedäthän sen ihanan vihreän sävyn, joka näyttäytyy vain kerran vuodessa juuri tähän aikaan. Se väri, auringon lämpö ja nuorten koivunlehtien tuoksu tuovat mukanaan aina assosiaation kevään juhlista ja valmistumisesta. Paljon onnea kaikille kevään valmistujille, on aika juhlia! Keväällä muistuu mieleen aina tunne raskaan työn helpottamisesta. Toisaalta vihreän vaaleat sävyt muistuttavat uusista aluista, yksi valmistuminen tietää aina lisää työtä uuden suunnan ja töitten löytämisen muodossa. Allekirjoittaneellakin on yhtä aikaa helpottunut olo ja toisaalta tieto siitä, että loppurutistuksia riittää vielä. Opintoja on jäljellä enää reilu puoli vuotta ja töitä pitäisi alkaa etsimään. Kesä menee kuitenkin gradun parissa. Luonnonsuojeluun liittyvän työni aihe on enemmän kuin motivoiva! On ihana alkaa töihin, kun työskennelläkin voin missä vain kannettavan äärellä ja oman aikataulun mukaan.

Kevään loppurysäys tapahtui taas niin nopeasti, yhtäkkiä kaikki kasvaa ja kukoistaa. Olemme syöneet ja säilöneet nokkosta, maitohorsman versoja ja koivun hiirenkorvia. Huomenna olisi tarkoitus käydä poimimassa kuusenkerkkiä, nyt ne taitavat olla täällä pohjoisempana parhaimmillaan. ”Omasta maasta” eli parvekkeelta saamme jo minttua, basilikaa, persiljaa, sitruunamelissaa, salaattia, herneen versoja ja tottakai myös chiliä. Kasvilamppumme toimi mainiosti taimien esikasvatuksessa. Kun ensimmäinen satsi taimia oli kyllin vanha parvekkeelle siirrettäväksi, laitettiin seuraava erä lampun alle muhimaan.

Palstalle siirtoa odottelee kurkun, kesäkurpitsan, parsakaalin, kukkakaalin ja keräsalaatin taimia. Voitte muuten uskoa, että oli taas aivan mahtavaa päästä palstalle pitkän talven jälkeen. Olen nyt monena iltana ollut muokkaamassa penkkejä siellä (sipulit olen vasta saanut maahan asti) ja olen kyllä nauttinut. Tykkään erityisesti, kun linnut pitää palstalla jatkuvaa konserttia. Ei paljoa houkuttele laittaa mp3-soittimen kuulokkeita korville. Vuokrasimme siis viime vuonna kaksi aaria viljelyalaa, toinen palstoista oli ollut paketissa ja rikkakasvit kukoistivat. Muokkaamisessa oli paljon työtä, mutta se palkittiin ja tänä vuonna rikkakasvien juuria oli paljon vähemmän mullan seassa. Olen muuten kerännyt paljon nokkostakin tuolta palsta-alueelta. Kätevää, että luonnonkasvien keruu hoituu samalla reissulla puutarhatöiden kanssa!

Kun seurailee uutisia ruoan hinnan noususta, niin kyllä voin suositella lämpimästi edes ajatusta siirtymisestä hieman omavaraisempaan elämään. Palstaviljelyssä ja luonnon antimien hyödyntämisessä yhdistyvät kivasti niin hyötyliikunta, rentoutuminen, ekologisuus, terveellisyys, edullisuus kuin eettisyyskin. Aika koleaa keliähän tuo on välillä ollut, mutta mua ei ole haitannut sekään, yli-innokas tyyppi. Tämä tuntuu kuitenkin normaalilta hulluihin helteisiin verrattuna.. Palaan taas piakkoin kertomaan kuulumisia. Pitäkää kivaa kevään ja alkukesän juhlissa! 

Kevät etenee, vaikka jotenkin matelemalla. Nokiset lumikinokset pysyttelevät sitkeästi tienvarsilla ja kevään opiskelujen määrä ei tunnu vähenevän millään. Jotain sentään tapahtuu. Kanditutkielmani valmistumisen myötä valmistui myös tämä vihreä shaali.

Ensin suunnittelin salomoninsolmuilla tehtyjä kukkia, mutta ne eivät sopineet näin paksulle langalle. Tein huivin virkkaamalla Novitan ohjeen mukaan, kiva ja nopea työ. Huivista tuli aika iso ja näyttäväkin, harteilla hapsut ulottuvat polviin saakka. Tuo lanka on peräisin kirppiskaulahuivista. Joku oli neulonut vain suoran pötkön, eikä lanka vihreän värisävyineen päässyt lainkaan oikeuksiinsa.

Kevään kylvöt eivät ole ihan onnistuneet. Monet siemenet eivät ole jostain syystä itäneet enkä tiedä mitä teen väärin. Esikasvatettavat kasvit pitäisi saada nyt nopeasti itämään, että ne ehtivät kasvaa tarpeeksi ennen ulos siirtämistä.. Kuivasin viime syksynä palstalta herneitä ja härkäpapuja syötävien versojen idättämistä varten. Sain ensimmäisessä kokeilussa peräti yhden herneen itämään. No, myönnän että tätä tarkoituksta varten en raaskinut ottaa kuin huonokuntoisimpia herneitä ja papuja. Mutta tänään laitan uuden satsin itämään, katsotaan tapahtuuko mitään. Noh, ainakin auringosta innostuneet chilit tekevät jo innokkaasti hedelmää!

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa. 

Inventoin jäljellä olevat talvivarastot eli viime kesältä talteen otetut luonnon antimet ja itse kasvatetut ruoat. Kuivattujen yrttien hylly näyttää tyhjältä:

Kuvassa persiljan ja oreganon välissä on kuivattuja tillin siemeniä. Ne olivat positiivisin uusi kasvatuskokeilu viime kesältä. Lasitetulla parvekkeella tillillä oli niin hyvät kasvuolosuhteet, että sain runsaan sadon siemeniä. Ne sopivat mausteeksi moniin keittoihin, kastikkeisiin ja patoihin. Oon tosissaan tykännyt, lisää tätä siis. Myös kuivattu viherminttu toimii, siitä saa esimerkiksi (mahavaivoihinkin tepsivää) miellyttävän makuista teetä. Nokkosta pitää kyllä kuivata ensi kesänä reippaasti enemmän, sitä nimittäin kuluu. Nokkosessa on ihana villin luonnonkasvin maku ja sehän on sitäpaitsi yksi terveellisimpiä kasvejamme. Sitä voi surutta sirotella vaikka mihin ruokiin. Tuo oranssi jauhe on kuivattua habanero -chiliä, tulista tavaraa! Heh, nuo maustepurkit ovat erilaisista kaupan ruokasäilykkeistä ja mausteista saatuja purkkeja. Yhteneväisyyttä purkkeihin olen yrittänyt saada itsekirjoitetuilla etiketeillä.

Pakasteessa alkaa myös olla tilaa. Jäljellä on jonkin verran pakastettuja yrttejä, raparperia, kuusenkerkkiä, pari pussia herneitä, pussillinen härkäpapuja, puoli kiloa tatteja, hieman vadelmia, herukkaa ja mansikkaa, mustikkaa on vielä aika reilusti. Jääkaapissa on enää muutama hillopurkki omenaa ja mansikka-raparperia. Mutta eiköhän näillä pärjää vielä pari kuukautta! Voi että nautin, kun pääsen keräämään ensimmäiset maitohorsman ja nokkosen versot ja voikukan ja koivun lehdet! Aika erikoista on ollut huomata, miten hyvä mieli tulee kun saa käyttää itse keräämiään ja kasvattamiaan kasveja ruoanlaitossa. Itseasiassa se on nautinnollista. Niistä kasveista ainakin tietää mitä ne ovat syöneet ja miten ja kuka niitä on käsitellyt. On jotenkin vapauttava ja rohkeutta antava tunne huomata miten pärjää omien taitojen avulla hankitulla ruoalla. Kevään uusia vitamiinipommeja odotellessa!

Suosikkivuodenaikani on koittanut! Pidän keväästä muun muassa sen vastakohtaisuuksien vuoksi. Yhdellä hetkellä suloinen sydäntä lämmittävä auringonpaiste ja kohta henkiinjäämistaistelua tuulessa ja sateessa. Parasta keväässä on kuitenkin uudet alut. Nyt viimeistään kannattaa alkaa säästää jogurttipurkkeja yms. astioita taimien esikasvattamista varten. Pitkän esikasvatuksen vaativia kasveja pitää alkaa kiireesti kylvää jo nyt. Itse kylvin keräsalaatteja ja koristekasveja (kuuruohoa ja lyhtykoisoa). Kasvilampun alla möllöttelevä basilika kasvaa oikein hyvin, siitä voi ottaa mausteeksi kourallisen lehtiä viikon välein. Idättelin myös voileipäkrassia. Sen voi kasvattaa purkissa märän talouspaperin päällä ja leikata syötäväksi muutaman sentin mittaisena. Minusta alkaa kuoriutua pesunkestävä ituhippi: olen nyt kokeillut myös idättämistä ja ruoan dyykkaamista! No, en kyllä halua kutsua itseäni ituhipiksi, se ei jotenkin kuulosta kivalta. Mutta idätin mungpapuja ihan onnistuneesti! Huuhtelin desilitran kuivattuja mungpapuja ja laitoin ne noin litran vetoiseen hillopurkkiin. Kaadoin päälle noin 70 asteista vettä purkin täyteen, annoin papujen liota tuossa vedessä noin 15 tuntia. Sitten pingotin kuminauhalla purkkiin kannen paikalle harsokangasta ja huuhtelin papuja muutamaan kertaan kylmällä vedellä. Asetin purkin alassuin noin 45 asteen kulmaan kuivauskaapin alahyllylle. Huuhtelin papuja 2-3 kertaa päivässä kolmen vuorokauden ajan kunnes idut olivat kasvaneet muutaman sentin mittaisiksi ja olivat siis valmiita syötäviksi. Yllättävän helppoa hommaa ja terveellistä tuoretta ruokaa. Lisää tietoa idättämisestä löytyy netistä vaikkapa elävän ravinnon yhdistyksen sivuilta. Dyykkaaminen ei sujunut niinkään hyvin, jäin ilman saalista. Tänään pimeän laskeuduttua suunnistin lähikaupan taakse roskisten luo. Isossa roskasäiliössä oli vain suljettuja jätesäkkejä ja tyhjiä ruokapakkauksia. Tunnustelin säkkejä, mutta ei niissä ollut syötävää. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen mennä vasta sulkemisajan jälkeen.

Parempi dyykkausonni minulla on ollut tavaroiden suhteen. Muutama viikko sitten kävin viemässä roskia taloyhtiön roskakatokseen. Sattumalta huomioni kiinnittyi sekajäteastian viereen jätettyyn pussiin. Se oli täynnä lasitavaraa! Valkkasin itselleni parhaat päältä, salaattikulhon ja kukkamaljakon. Loput astioista annoin kirpputorille myytäväksi veljelleni. Maljakkoon ihastuin ihan täysin, se oli jopa handmade in Finland, tällainen:

Maljakkoa koristamaan löytyi vain vuosia vanhoja kuivakukkia. Toivottavasti esikasvatukseni onnistuvat ja saan uusia kukkia kuivattavaksi loppukesästä. On kertynyt paljon kerrottavaa teille arvoisat lukijat, palaan pian!

Hyvää alkuviikkoa!  Olen itse ollut, yllätys yllätys, kiireinen, mutta onneksi isäni lähetti blogiani piristämään kuvan uudesta keksinnöstään. Käsitöissä on se hyvä puoli, että ne ovat itse tehtyjä ja sisältävät tunnearvoa. Kierrätyskäsitöissä taas on vielä sekin positiivista, että saa hyvän mielen kun tekee vanhasta uutta ja toimivaa ja kierrättää materiaalia, joka muutoin joutuisi kaatopaikalle luontoa kuormittamaan. Alla olevassa kuvassa on isäni tekemä puunkantoteline, joka on valmistettu täysin kierrätymateriaalista.

Alalaudat ovat elintarvikekaupan käytöstä poistetusta hedelmähyllyköstä (mäntylautaa), sivut vanhasta koronapelistä (filmivaneria), kantokahva vanhaa verhotankoa (mäntyä) ja ruuvit ruostumattomia, vanhan rakennuksen purkutavaraa. Tuotteen suunnittelussa yhdistyy käytännön kokemuksen mukanaan tuoma innovatiivisuus: puunkantoteline on kevyt mutta lujaa tekoa, ruuviliitokset on vahvistettu liimauksin ja puutapeilla, kantokahva on pyörivä eikä siten rasita käyttäjänsä rannetta. Kierrätysmateriaalin luova yhdistäminen innovatiiviseen muotoiluun takaa persoonallisen lopputukoksen. 

Hyvää uutta vuotta kaikille! Päivä on taas selvästi edellistä pidempi, eikös ookki? Tässä vielä tunnelmakuva joululta, isä oli tehnyt raamit ikivanhan riihen seinälaudoista ja koristetikkaat heinäseipäistä. Tuollaiset tikkaat tuntuu olevan muotia, näin yhdessä kahvilassakin moisen koristeen.

Sain ihania joululahjoja! Esim. itsetehtyjä villasukkia, luomukauraa sisältävän lämpötyynyn, luomumausteita ja paljon ihanaa teetä. Uudenvuoden aatto meni sukulaisen häitä juhlistaessa, tuunasin hääparille tällaisen onnittelukortin (kangastilkut on uusiomatskua:). Kuva ei tee oikeutta, ihanan herkkä ja kaunis kortti vaikka tekijä itse sanookin.

Alan tästä perjantai-illan viettoon ja lähden kohta tuonne taloyhtiön saunaan. Mukavaa viikonloppua!

Arvoisa lukija, miltä näyttää kun katselet taaksepäin mennyttä vuotta 2010? Itse katselen sitä leveästi hymyillen: I did it my way. Vaikka välillä ottaa koville, se myös palkitsee. Ajatuksia uudelle vuodelle herättämään otos A.W. Yrjänän runokoelmasta Angelus:

Tänä vuonna on ollut aikaa tehdä jouluvalmisteluja. Tein itselleni aika jouluisen korun sekalaisista vanhoista helmistä. 

Oon tykännyt tuosta, tulee varmasti pidettyä joulun jälkeenkin. Tänä jouluna lahjaksi lähtee ainakin itsetehtyjä mehiläisvahakynttilöitä, sytykeruusuja ja tyrnimarmeladikarkkeja. 

Mehiläisvahakynttilät on kauniita, tuoksuvat hyvälle ja kynttilänjämät voi laittaa (tietääkseni) biojätteeseen. Teimme nuo kynttilät ihan vain kierittämällä sopivan levyiseksi leikattua mehiläisvahalevyä puuvillaisen sydänlangan ympärille. Pitää vain muistaa valita oikean paksuinen sydänlanka kynttilän koon mukaan. Noita levyjä ja sydänlankaa löytää netistä ja askarteluliikkeistä. Tavalliset paraffiinikynttilät aiheuttavat minulle joskus äänen käheytymistä yms. mutta nuo mehiläisvahakynttilät tuovat vain hyvän fiiliksen. Niin, niistä sytykeruusuistakin on kuva:

Meidän chilit kasvavat muuten innokkaina uuden kasvilampun alla:

Tässä otsikon lupailema vihreä joulutähti 

Oikea joulukuusi on ihana ja tehokas tunnelmanluoja, mutta minua vastustaa ajatus puun kaatamisesta vain muutaman päivän takia. Meillä joulukuusen virkaa toimittaa ihan ansiokkaasti bonsaifiikus, kuvassa loimottaa myös yksi mehiläisvahakynttilä.

"Kuusenkoristeet" on muuten kahden vuoden takaa, tämän blogin ensimmäisestä postauksesta. 

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta arvoisat lukijat!

On ollut kyllä melkoista hässäkkää taas tässä..! Eräs ystävä majaili olohuoneessamme reilun viikon, ensviikolla olis tosi tärkee tentti, flunssa paheni mökkireissulla, siirsin parvekekasvit sisälle yms yms. Syksy etenee nopeasti ja puut alkaa näyttää riisutuilta. Nyt on hyvä sauma vaikka muistella kesällä parvekkeellamme tapahtunutta kasvuräjähdystä. Viereisessä kuvassa ylhäällä habaneroja, salviaa, rosmariinia jossain salvian lehtien seassa, taustalla tillin varret ja salaattia, edustalla cayennea ja basilikaa ja johonkin taakse hukkuu oregano, minttu, ruohosipuli ja en muista oliko vielä jotain muutakin.

Lasitettu parveke on kyllä melkein sama asia kuin kasvihuone, tuuli ja kylmyys (mitkä oli kyllä viime kesänä vähissä:) ei haittaa kasveja. Chilitkin (cayenne) alkoivat tehdä hedelmää jo kolmen kuukauden kuluttua kylvämisestä. Olot olivat varmaan turhankin hyvät, koska chileistä ei tullut erityisen tulisia. Ilmeisesti tulisuutta aiheuttavan kapsaisiinin määrä lisääntyy, jos kasvin täytyy ponnistella enemmän selviytyäkseen. Noita chilejä olemme napostelleet ihan sellaisenaan esim. valkohomejuuston kera (rasvainen juusto vie pois rasvaliukoisen kapsaisiinin polttavaa makua, jos tulee haukattua liian iso pala chiliä:) ja nyt olen syönyt noita flunssalääkkeeksi. Kapsaisiinilla on kuulemma  antibakteerinen ja poskiontelontulehdusta estävä vaikutus. En ole varma onko tätä erityisen "tieteellisesti" ;) tutkittu, mutta mulla ihan selkeästi auttoi. Kannattaa kyllä kaikkia mahdollisia poppamummon konsteja kokeilla ennenkuin ottaa antibiootteja, ne on kyllä sellasia myrkkyjä että...

Pitäisi toinen noista cayenneista viedä ystävälle, meiltä loppuu tila. Jatkan tenttiin lukemista nyt, tentti tulee olemaan kyllä kaikkea muuta kuin helppo keissi. Meen onneksi huomenna käsityömessuille, jee! Aivot saa aivan jotain muuta ajateltavaa, tarkoitus olis hankkia messuilta joululahjoja ja ehkä jotain pientä itsellekin. Hyvää viikonloppua, pysytelkää lämpiminä ja syökää chiliä, jos flunssa yrittää iskeä.

Ajattelinkin tulla tänään kirjoittelemaan, koska perjantaina on kiire jo mökille. Kevään aikana havaitsimme, että kahdestaan on aika hankala nukkua kierrätyskeskuksesta ostetussa 120 cm sängyssä. Sänky toimi kyllä, kun nukuin siinä yksin, mutta kahdelle se oli liian pehmeä. Niinpä investoimme kerralla kunnon sänkyyn! Hommasimme ikeasta sängyn + petarin, joissa oli synteettisen materiaalin lisäksi aika paljon kivoja luonnonmateriaaleja: puuta, puuvilla, lampaanvillaa ja hevosen jouhia. Sänky on tosi laadukas ja luulisin, että tulee kestämään meillä pitkään. En tiedä ikean tuotteiden ekologisuudesta, mutta ainakin he esimerkiksi mainostavat, että sängyissä he pyrkivät käyttämään mahdollisimman vähän haitallisia suoja-aineita. No, sänky oli tietysti paketoitu paksuun pahviin ja muoviin. Muovin käyn viemässä kaverille, joka ehkä käyttää sen kasvihuoneen rakennusmateriaaliksi. Pahvista taittelin tietysti laatikon, mitäs muutakaan!  Heh, etsiskelimme pitkään kaupoista sopivaa säilytyslootaa olohuoneen pöydän alle. Ei löytynyt millään kivan oloista, joten eihän siinä auttanut muu kuin tehdä itse. Päällystin laatikon ikivanhalla (ehkä n. 30 v) verhokankaalla, joka on pitkään ollut hallussani odottamassa sopivaa käyttötarkoitusta.

Viime kirpputorireissulta ostettu vyö on kuvassa mittakaavaa antamassa. Eli isohko loota tällä kertaa.. Palstan ja parvekkeen antimia tuli kesän aikana käytettyä paljon. Aattelin laittaa tähän loppuun vielä kasvispiirakan (ei siis laatikon, en vaan keksinyt kunnollista rimmaavaa otsikkoa! ) ohjeen. Tätä piirakkaa tykkään kans usein tehdä eri variaatioilla. Tällä ohjeella tulee iso uunipellillinen piirakkaa:

• Rahkavoitaikinaa varten 4dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 250g margariinia ja 250g maitorahkaa sekoitetaan ja laitetaan hetkeksi kylmään odottelemaan.
• Täyte: keitä 1 dl riisiä ja jäähdytä. Raasta yhteensä 2 litraa kasvisraastetta (vaikka kiinankaalta, porkkanaa, purjoa, selleriä, kesäkurpitsaa, mistä tykkäät:). Kuumenna miedolla lämmöllä wokkipannussa oliiviöljyä ja valkosipulia, lisää raaste ja kääntele raastetta kunnes sen tilavuus on sopivasti pienentynyt ja koostumus kiva. Mausta suosikkiyrteillä, lisää halutessasi suolaa, pippuria ja chiliä. Jäähdytä raasteseos, lisää sekaan riisi, vaikka pari desiä juustoraastetta ja itse olen laittanut usein esim. pari desiä maitoa tai kermaa ja kananmunan.

Levitä rahkavoitaikina uunipellille, lataa täyte päälle, voitele piirakan reunat munalla ja paista uunin keskitasossa 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Hauskaa loppuviikkoa arvoisat lukijat.

Viikot menee tosi nopeaa! Oon onneks ehtinyt kuitenkin nyt kerran viikossa kirjoittamaan tänne. No, kesältä on niin paljon kerrottavaa vielä. Harmi etten ehtinyt kovin paljoa kerätä teeyrttejä.. Parvekkeella kasvaa kuitenkin vielä minttuteeainesta ja ehdin kuivata sentään puna-apilan kukkia:

Syötävän söpöjä.:) Riivin nuo pienet kukat kukinnoista ja kuivasin, no tietysti, jääkaapin yläpuolella olevassa kaapissa. Apila on ihan kivan makeahko teeyrtti ja auttaa kuulemma ties mihin vaivaan. Mökin lähistöltä löytyi taas roppakaupalla villivadelmaa. Mustaviinimarjat tuli mukaan kuvaan kans. Tein niistä hyytelöä ja pakastin sellaisenaan, vaikka pakastettuna herukan herkullisuus kyllä kärsii. Karviaiset tuli syötyä tuoreeltaan, mutta onneksi saimme lahjaksi karviaishilloa. 

Jee! Tein eilen viimein sitä omppupiirakkaa lahjaomenoista ja innostuin sitten kokkailemaan myöskin papupestoa papupurkin kyljestä sovelletulla ohjeella:

• 2 dl kuivattuja valkoisia papuja liotetaan vedessä 8h, vaihdetaan keittämistä varten uusi vesi. Keitetään papuja tunti, huuhdellaan kylmällä vedellä.
• laita kulhoon pavut, 1,5dl ryöpättyjä nokkosia (pakasteesta:), iso kourallinen basilikaa ja  toinen kourallinen oreganoa (parvekkeelta:), yhden sitruunan mehu, 1 dl parmesanraastetta, 2 valkosipulinkynttä, 1 dl oliiviölyä, suolaa ja pippuria. Soseuta muutaman minuutin ajan esmes sauvasekoittimella.
  

Ohjeella tuli neljä isoa annosta. Papupesto on hyvää pastan kanssa tai leivän päällä, kevyt ja piristävä ruoka. Tuo ohje on vain esimerkkinä miten voi luonnonkasveja ja parvekeyrttejä mukavasti käyttää ruoanlaitossa. Tuun varmaan taas ensviikon lopulla käymään täällä, nähdään sitten! 

Nyt taitaa olla aika hyvä sienivuosi? Ollaan saatu hyvin pakkaseen asti männynherkkutattia. Voitateille tehtiin kuivauskokeilu vanhalla pyykinkuivauskaapilla. Aika nopeasti sienet siellä kuivui, siirrettiin ne vielä saunan lauteille kuivumaan loppuun asti. Riittävän kuiva sieni murtuu taitettaessa. Laitettiin sienet vielä noin viikoksi pakasteeseen. Kuulemma tämä käsittely tappaa mahdolliset toukat yms, mutta en tiedä olisiko tämä vaihe kuitenkaan välttämätön. Mukava on ollut sienestää, piti oikein ottaa tänne blogiin kuva yhdestä tosi tattimaisesta männynherkkutatista:

Tuo viivotin kuvassa on 15 cm.:) Viljelypalstalta käytiin keräämässä myös aika möhkälemäisiä härkäpapuja:

Ryöppäsin papuja noin 10 minuuttia, jäähdytin ja pakastin. Osan pavuista kuivasin taas kevään kylvöjä varten. Tämä lajike, Witkiem, kypsyi nopeasti ja tuotti runsaan sadon. Palstan pitäminen oli kyllä antoisaa puuhaa, jo pelkästään sen takia, että sai nähdä selkeästi oman työnsä tuloksen ja sai seurata kaiken kasvamista. Kesäkurpitsaa ei tullut kovin paljoa. En ole kyllä enää viimeaikoina käynyt katsomassa, arvelin etteivät ne enää jaksa kasvattaa hedelmää.. Muutama kurpitsa kuitenkin saatiin syötäväksi. Täytimme kurpitsat, keitetyillä chilillä maustetuilla linsseillä, aurinkokuivatuilla tomaateilla, juustolla ja basilikalla ja paistoimme noin 225 asteisessa uunissa kunnes juusto sai väriä.:)

Meillä oli keltainen ja hyvänmakuinen (makeahko) lajike Gold Rush. Tätä pitää laittaa kasvamaan myös ensivuonna. Tänään saimme lahjaksi ison ämpärillisen omenoita. Musta tuntuu, että nyt on ollut myös hyvä omenavuosi? Nyt en jaksa enää kyllä alkaa väsäilemään omppupiirakkaa, vaan taidan alkaa suunnittelemaan nukkumaan menoa. Pirteää syksyä kaikille lukijoille! 

No niin, tässä sitä taas kirjoitellaan. Tästä postauksesta alkaa sarja, jossa esittelen kesän satoa (kesän aikana valmistuneita käsitöitä ja myös satoa sanan alkuperäisemmässä merkityksessä:). Ensimmäisen opiskeluviikon aikana asiat on menneet eteenpäin huimaa vauhtia, oon iloinen että oon jaksanu pysyä perässä. Mutta kalenteri piti tietysti heti ensimmäisenä tuunata kierrätysmatskusta (huopaa ja nappeja) oman näköiseksi:

Samoin luentolehtiö (mun vanhojen tapetinpalasten varasto taitaa olla ehtymätön...)

Tuli tehtyä myös miehen vanhasta hattivattipaidasta koristetyyny. Kuva oli niin kiva. Tuo on täytetty kevään kutubileissä eräältä ystävältä saadulla vanulla. Hänellä oli ylimääräinen muovikassillinen vanua, joka olisi varmaan joutunut kaatikselle, ellei hän olisi muistanut minua (ja tyynyvimmaani ).

Tyynyjä ja tapettituunauksia, ei mitään uutta auringon alla siis. Ehkä ensi kerralla on luvassa jotain uutta! 

Huh, viimeaikoina on ollut melko rankkaa. Oon sairastellut, mutta tähänastisten tutkimustulosten mukaan kyseessä ei ehkä ole mitään vakavampaa. Kirjoitan sairaskertomukseni tähän postaukseen, jos jostain vastaavista oireista kärsivä googlettaja vaikka löytäisi selostuksestani apua. Reilu kuukausi sitten sain virusinfektion laukaiseman kohtauksen, missä mulla meni puhe ja tolkku. Oireet muistutti aivoinfarktia, kohtaus meni kuitenkin muutamassa tunnissa ohi, jättäen jälkeensä tosi heikon olon ym oireita. Sairaalassa olin neljä päivää ja multa tutkittiin melkein läpikotaisin pää ja kaula, selkäydinneste ja verestä vaikka mitä. Noh, mitään ei löytynyt, mutta lääkärit laittoivat mulle varmuuden vuoksi kovan verta ohentavan aivoverenkiertohäiriön estolääkityksen. Tuosta lääkkeestä ei kuitenkaan ollut mulle hyötyä, se taisi päinvastoin vain heikentää vointia. Aloin toipua, sain kuitenkin edelleen paljon lievempiä kohtauksia, jotka muistuttivat kroonistunutta aurallista migreeniä. Migreenistä poiketen päänsärkyvaihe oli kuitenkin erittäin lievä. Hain tietoa netistä ja sain selville, että auralliseen migreeniin ei välttämättä kaikissa kohtauksissa liity päänsärkyvaihetta. Onnistuin vonkaamaan itselleni neurologin soittoajan ja hän oli kanssani samaa mieltä. Sain lopettaa verenohennuslääkkeen, tilalle sain migreenin estolääkityksen ja sen tehoamista tässä nyt seuraan. Vointi on ollut nyt aika hyvä!

Aikaa myöten kohtaukset siis vaimenivat ja vähenivät. Varmaan auttoi myös, kun mies alkoi syöttää mulle d-vitamiinia. Huvittavaa oli, että myös tuo neurologi sitten suositteli myös d-vitamiinin kokeilemista migreenin estoon. Viimeisten tutkimustulosten mukaan kyllä kannattaa muutenkin d-vitamiinia syödä reilusti yli tämänhetkisten suositusten. Suomessa ei oikein kesälläkään saa sitä tarpeeksi. Olen lueskellut monia tieteellisiä artikkeleita, joissa aika huikeat tutkimustulokset puhuvat d-vitamiiniannosten nostamisen puolesta.

Kohtaukseni miltei loppuivat jo viikkoa ennen tuota neurologin soittoaikaa. Tehdäänköhän terveydenhuollosta siksi niin hidasta, että lääkärinaikaa odotellessa aika ehtii parantaa vähemmän sairaat? Kyse on kuitenkin pelkästään määrärahoista ja resurssien optimoinnista. Tulee mieleen, että "ehkä rahalla saisin parempaa hoitoa". En tiedä onko kuitenkaan näin, olen nähnyt aikamoista törttöilyä yksityisellä puolellakin. Aikoinaan homealtistumisen vuoksi sairastuttuani jouduin niin paljon tappelemaan kelan ja sairaanhoidon kanssa, että minulla ei juuri ole luottamusta minkäänlaiseen yhteiskunnan turvaverkkoon. Olen tullut siihen tulokseen, että parasta hoitoa saa, kun ryhtyy omalääkäriksi itselleen. Olen jo vuosia merkinnyt omaan kalenteriin sairastamiset, oireet yms. Siitä on todella hyötyä. Muistin varaan ei voi jättää, varsinkin jos kyseessä on tosi harvoin tuleva oire. Ja ainakin, kun oireen kirjoittaa ylös, sen laatua, voimakkuutta ym. joutuu miettimään ja itsetuntemus kehittyy. Myös lääkärille mennessä täytyy aina tehdä etukäteen lista ja hyvät muistiinpanot asioista, joihin haluaa selvyyttä ja hoitoa. Lääkäreillä on jostain kumman syystä aina kiire. Lääkärille täytyy selittää vaiva mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Oireen laatu erittäin selkeästi ja, jos mahdollista, mahdollisimman tieteellisin termein, oireen kesto, vaikutus työkykyyn ja vointiin. Kannattaa olla hyvin perillä omista sairauksistaan, lääkärit määräävät lääkkeitä huolestuttavan kevein perustein. Jokin tiettyyn oireeseen vaikuttava lääke voi pahentaa toista. Ja terveydenhoidossa tuntuu nimenomaan olevan kyse oireiden hoidosta. Tuntuu siltä, että kun lääkärille luettelee oireitaan, hän alkaa heti pohtia mikä lääke voisi auttaa oireeseen. Terveydenhoitojärjestelmä ei anna aikaa miettiä oireiden taustalla mahdollisesti olevia sairauksia ennenkuin sairaudet lopulta puhkeavat ja näkyvät.

Muistelen, että jo teinityttönä tehdessäni kassatyötä sain muutaman kerran vastaavan lievän kohtauksen töissä. Oon ottanut aika paljon selvää migreenistä, sen suhteen mun sivistyksessä onkin ollut aukkoja. Migreeni vaikuttaa olevan yleisnimitys erittäin laajan variaation omaavista oireista. Tässä muutama ote parempaaelamaa.fi –sivustolta:” Migreeni on neurologinen sairaus, joka voi vaikuttaa lähes kaikkiin migreeniä sairastavan henkilön elämän alueisiin. Sitä ei välttämättä tarvitse itse sairastaa, mutta sillä voi silti olla kielteisiä vaikutuksia sinunkin elämääsi. Potilas ei usein pysty kohtauksen kestäessä suoriutumaan normaaleista päivärutiineistaan. Migreeniä on sanottu "näkymättömäksi" vaivaksi, sillä se tunnistetaan usein huonosti ja hoito on usein riittämätön, mutta sen aiheuttamat haitat ovat kiistattomia. Migreenipotilaiden on monesti rajoitettava aktiivisuuttaan, jäätävä vuodelepoon ja oltava poissa työstä varsin monia päiviä vuodessa. Migreenistä kärsivät henkilöt tuntevat itsensä usein eristetyiksi ja väärinymmärretyiksi.”

Ei ole vielä varmaa onko mulla migreeni, mutta mun oireet on kyllä pitkään vaikuttaneet mun elämään. Hankalaa on juuri se, että vaivoihin ei ole ollut mitään selitystä. On vaikea selittää läheisilleen, että ei jaksa eikä voi vaikka lähteä johonkin, on vain niin huono olo eikä osaa selittää miksi.

Saan olla siitä onnellinen, että mulla on lähellä ihmisiä, jotka on pitäneet musta huolta. Ja ihania ystäviä, jotka on jaksaneet piristää mua. Tällaisenkin ihanuuden sain yhdeltä ystävältä!

Tuo gerbera säilyi hyvänä maljakossa miltei viikon. Sen jälkeen kimpun vihreät osat olivat vielä ihan hyvässä kunnossa ja hain niille kaveriksi parvekkeelta pätkän elämänlangan köynnöstä ja oreganon kukkia. Tuo kimppu on ollut kaunistamassa olohuonetta nyt jo viikon ja kaunistaa edelleen.

Sairasloman aikana oli kyllä aikaa tehdä paljon käsitöitä sun muita tuunauksia! Nyt mulla on jonossa paljon postauksia niistä, joten palaan toivottavasti piakkoin taas kirjoittelemaan. Pitäkää huoli itsestänne!

No ei nyt ollut ihan täysin ekoloma, koska yövyimme hotellissa. Anyway, kotimaan matkailuhan on ekologista ja nostanut tänä kesänä suosiotaan. Mekin teimme neljän yön keikan Helsinkiin, junalla tietty. Minulla on ollut aina jotain Helsinkiä vastaan, vaikka en ole tätä ennen edes kunnolla ehtinyt tutustua koko paikkaan. Tämä kesälomamatka kannatti, neljään vuorokauteen saimme mahtumaan vaikka mitä Suomenlinnaa, museoita ja monien kavereiden tapaamisia myöten. Helsinki taisi kyllä näyttää vain sen parhaan puolensa, ilma oli aivan mahtava. Nyt voisin kyllä kuvitella joskus muuttavani pääkaupunkiseudulle, jos sattuisi vaikka joku ylipääsemättömän hyvä työtarjous tulemaan. No, siltikin täytyisi yrittää löytää joku luonnonläheinen asuinalue jostain kauempaa. En tiedä kuinka kaukana pitäisi asua, että uskaltaisi esim. poimia luonnonyrttejä..

Kiersimme tietysti kirpputoreja. No, mitäpä Merianne muutakaan lomalla tekisi. Hietalahden tori ja Oranssitori olivat lieviä pettymyksiä. En löytänyt mitään, mikä on kyllä aika harvinaista minulle. Uffeista tykkäsin. Hintataso oli aika korkea, mutta vaatteiden laatu hyvä. Löysin kätevän olkalaukun (5€), juhlapuvun (16€) eräitä talven juhlia varten ja mukavat nahkaiset kävelykengät (10€). En usko että olisin Oulusta löytänyt yhtä hyviä noin edullisesti. Tuollaisia kävelykenkiä ehdin Oulusta etsiä jo aika pitkään. Silti en ole vielä kovin vakuuttunut Helsingin kirppareista. Ehkä odotukset olivat turhan korkealla, koska olen kuullut niistä niin paljon hypetystä ja eipä sitä parin kirppiskierroksen aikana ehdi vielä paljoa nähdä. 

Hotelli Tornista jäi hyvät fiilikset, ehkä suurimmaksi osaksi ylimmän kerroksen näköalabaarin ansiosta. Opiskelin siellä Helsingin kaupunginosia ja nähtävyyksiä. The Ouncesta ostimme makuhermoja hivelevää teetä. Noilta nettisivuilta en kyllä löytänyt mainintaa teen alkuperän eettisyydestä tai ekologisuudesta. Maatilatorilta en ostanut mitään (huikeet hinnat), mutta huomasin siellä olevan myynnissä esimerkiksi kuusenkerkkäsiirappia hintaan 6,5€ 150g pieni purkillinen. Siirappi oli paljon tummempaa kuin vuosi sitten itse tekemäni.. Ruohonjuuresta onnistuin sattumalta löytämään lupaavan oloista Mac Urthin hennaväriä, johon oli sekoitettu indigoa. Olin jo aiemmin miettinyt, että ehkä pitäisi sekoittaa hennaan indigoa, koska haluaisin vaihtelun vuoksi tummemmat hiukset. No, syksyllä kokeilen tuota väriä. Kaikkea muutakin pientä tuolta ostimme kuten myös Vii Voanista, mistä löytyi muun muassa erinomaista inkivääriolutta ja edullisia mausteita. Agar agarin hinta yllätti: 1,3€ 25g. En ole missään nähnyt sitä myytävän yhtä edullisesti, esimerkiksi apteekissa agar maksaa maltaita. Agar on kasvissyöjän hyytelöimisaine (valmistetaan levästä) ja siitä voi tehdä kätevästi marmeladikarkkeja..

Reissu oli mahtava, mutta oli ihana tulla takaisin kotiin. Kasvit olivat pärjänneet ihan hyvin yksikseen helteistä huolimatta. Ennen reissua laitoin kolmeen ruukkuun ”blumaatin”, muutamaa isoa ruukkua kastelin vain normaalia enemmän ja kahteen isoon laatikkoon upotin alassuin vedellä täytetyt litran viinipullot. Tämä pullokonsti on minulla toiminut aiemminkin. Kun multa kuivuu, se alkaa imeä vettä pullosta ja pullo hiljalleen tyhjenee. Palstalla kävin myös jo katsomassa, aika kuivan näköistä siellä on, saisi nyt sataa kunnolla.. 

Nyt pitää kuitenkin palata takaisin arkeen ja arjen kunniaksi teinkin arkista kasvissyöjän peruslootaa. Tätä oon tehnyt eri variaatioilla monesti aiemminkin ja on kuulemma hyvää. No, niin minustakin. Tällä kertaa aineksina oli makaronia, sipulia, vihreitä linssejä, aurinkokuivattuja tomaatteja, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, kananmunia ja maitoa. Ohje menee suunnilleen näin:

•  5 dl tummaa makaronia keitetään kypsäksi suolalla maustetussa vedessä.
• 1 dl vihreitä linssejä keitetään 2 dl:ssa suolalla maustetussa vedessä.
• Pilko 1 iso sipuli, paloittele 1/3 kesäkurpitsa, puolikas pieni kukkakaali ja pieni palanen parsakaalia (sorry, en osaa olla tarkempi:)
• Kun linssit ovat kypsiä, kaada mahdollinen ylimääräinen vesi pois, laita kattila takaisin levylle, kaada sekaan sipuli, pari ruokalusikallista aurinkokuivattuja tomaatteja ja tomaattien säilömiseen käytettyä öljyä. Paista kunnes sipuli on kuullottunut. Mausta chilijauheella, basilikalla tms.
• Sekoita 2 kananmunaa ja 5 dl maitoa.
• Kaada voideltuun vuokaan makaronit, linssipaistos ja pilkotut kasvikset. Sekoita ja lisää munamaito. Laatikon päälle voi ripotella vielä juustoraastetta. Paista uunin alimmaisella tasolla 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Tämännäköistä siitä tulee. Vihreät otukset on pyydystetty parvekkeelta. Nuo basilikan lehdet on ihan hugeja! Onkohan tuo ihan normaalia?  

Huomasin, että kävijälaskuri oli ylittänyt 20000 rajan, suuret kiitokset teille arvoisat lukijani. Toivottavasti kirjoituksistani on ollut teille hyötyä ja iloa ja toivon, että viihdytte täällä jatkossakin.