Mikä käsitöiden tekemisessä on parasta, mikä on se juttu, että jaksaa tuntikausia pyöritellä lankaa puikoilla tai neulaa yhä uudelleen ja uudelleen kankaan läpi? No se on vaan niin kivvaa, saa konkreettisesti nähdä kättensä jäljen, voi keksiä ja luoda, saa jotain ihan itse aikaan, se on mukavaa ajankulua ja itsetehtyjä lahjoja on mukava antaa ja saada. Kierrätyskäsitöissä on mielestäni vielä lisäulottuvuus: vanhoista esineistä tai vaatteista muotoutuu uusia, vanhat suosikkifarkut saavat uuden elämän päiväpeitossa tai muistorikas valokuvakehys saa lisää muistoja pinnalleen lomamatkalta meren rannalta poimituista kivistä. Itselleni käsitöiden tekeminen on tärkeä tapa purkaa päässä pyöriviä ajatuksia, työstää päivän aikana yliopistolla opittuja asioita ja väylä uusien ideoiden kehittymiselle. Tälläkertaa tein todellisen "aivot off -asennossa" käsityön (eli helppoa ja terapeuttista).

Värjäsin vihreällä kangasvärillä (en tiedä mitähän myrkkyjä siinäkin oli) vanhan haalistuneen ja hiutuneen lakanan, revin kankaan kuteeksi ja kudoin megapaksuilla pyöröpuikoilla koristetyynyksi. Täytin tyynyn toisella vanhalla tyynyllä. Kangasvärin sisältämät aineet tuskin ovat ekologisia (pitäisi opetella kasvivärjäystä!) mutta säästyin ainakin vanhan tyynyn ja lakanan poisheittämisen aiheuttamalta huonolta omatunnolta... mikä on myös kierrätyskäsitöiden yksi hyvä puoli! Anteeksi viimeaikainen hiljaisuuteni, on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, kaikenlaista kivaa. Yritän palata piakkoin, mukavaa viikonloppua!