Hommasin huutonetistä opiskelukaveriksi pikkuruisen läppärin (hintaa vähän yli satanen).

Pitää vielä asennella tähän ainakin Gimb, että saan muokkailtua kuvia.. Eihän tuo kone olisi ollut oikeassa kaupassakaan kallis, jotain 250€, mutta tykkään hankkia tavarani käytettynä.. Varsinkin tällaisen paljon luonnonvaroja kuluttavan elektroniikan. Haaveilen seuraavaksi ostavani käytetyn sähköpianon. Ihana (sekin käytettynä hankittu) pianoni on lapsuudenkodissani, kaupunkiasuntoon en halua sellaista isoa mööpeliä. Sähköinen keikkapiano olis jees, sitä vois kuljettaa mukana sukujuhliin yms. Pianonsoitto olis muutenkin hyvää vastapainoa opiskelulle.. Vaikkakaan ei ehkä niska-hartiaseudun hyvinvointia ajatellen..

Olen tykännyt tästä koneesta, nyt alkaa jo kirjoittaminenkin sujua tällä pienellä näppiksellä. Erityisesti ajattelin  tätä lukukoneeksi, eli voin lukea vaikka sohvalla pötköttäen nettiin laitettavia kurssimateriaaleja. .. Eikä tarvitse printtailla materiaaleja paperille, koska sitä paperia kyllä kuluu jos aikoo koko kurssin printata.. Ekologista? Ehkä, mutta elektroniikka syö sähköä. Tällä koneella kirjoittamisen luulisi toisaalta kuluttavan vähemmän sähköä kuin työskentely isolla koneella ja megasize näytöllä..

Joka tapauksessa, nyt blogin päivittämisenkään ei pitäisi olla ajasta eikä resursseista kiinni. Voin kirjoittaa vaikka luentojen välissä. Enemmän pulaa minulla taitaa olla kuitenkin uusista ideoista...