Inventoin jäljellä olevat talvivarastot eli viime kesältä talteen otetut luonnon antimet ja itse kasvatetut ruoat. Kuivattujen yrttien hylly näyttää tyhjältä:


Kuvassa persiljan ja oreganon välissä on kuivattuja tillin siemeniä. Ne olivat positiivisin uusi kasvatuskokeilu viime kesältä. Lasitetulla parvekkeella tillillä oli niin hyvät kasvuolosuhteet, että sain runsaan sadon siemeniä. Ne sopivat mausteeksi moniin keittoihin, kastikkeisiin ja patoihin. Oon tosissaan tykännyt, lisää tätä siis. Myös kuivattu viherminttu toimii, siitä saa esimerkiksi (mahavaivoihinkin tepsivää) miellyttävän makuista teetä. Nokkosta pitää kyllä kuivata ensi kesänä reippaasti enemmän, sitä nimittäin kuluu. Nokkosessa on ihana villin luonnonkasvin maku ja sehän on sitäpaitsi yksi terveellisimpiä kasvejamme. Sitä voi surutta sirotella vaikka mihin ruokiin. Tuo oranssi jauhe on kuivattua habanero -chiliä, tulista tavaraa! Heh, nuo maustepurkit ovat erilaisista kaupan ruokasäilykkeistä ja mausteista saatuja purkkeja. Yhteneväisyyttä purkkeihin olen yrittänyt saada itsekirjoitetuilla etiketeillä.

Pakasteessa alkaa myös olla tilaa. Jäljellä on jonkin verran pakastettuja yrttejä, raparperia, kuusenkerkkiä, pari pussia herneitä, pussillinen härkäpapuja, puoli kiloa tatteja, hieman vadelmia, herukkaa ja mansikkaa, mustikkaa on vielä aika reilusti. Jääkaapissa on enää muutama hillopurkki omenaa ja mansikka-raparperia. Mutta eiköhän näillä pärjää vielä pari kuukautta! Voi että nautin, kun pääsen keräämään ensimmäiset maitohorsman ja nokkosen versot ja voikukan ja koivun lehdet! Aika erikoista on ollut huomata, miten hyvä mieli tulee kun saa käyttää itse keräämiään ja kasvattamiaan kasveja ruoanlaitossa. Itseasiassa se on nautinnollista. Niistä kasveista ainakin tietää mitä ne ovat syöneet ja miten ja kuka niitä on käsitellyt. On jotenkin vapauttava ja rohkeutta antava tunne huomata miten pärjää omien taitojen avulla hankitulla ruoalla. Kevään uusia vitamiinipommeja odotellessa!