Huh, viimeaikoina on ollut melko rankkaa. Oon sairastellut, mutta tähänastisten tutkimustulosten mukaan kyseessä ei ehkä ole mitään vakavampaa. Kirjoitan sairaskertomukseni tähän postaukseen, jos jostain vastaavista oireista kärsivä googlettaja vaikka löytäisi selostuksestani apua. Reilu kuukausi sitten sain virusinfektion laukaiseman kohtauksen, missä mulla meni puhe ja tolkku. Oireet muistutti aivoinfarktia, kohtaus meni kuitenkin muutamassa tunnissa ohi, jättäen jälkeensä tosi heikon olon ym oireita. Sairaalassa olin neljä päivää ja multa tutkittiin melkein läpikotaisin pää ja kaula, selkäydinneste ja verestä vaikka mitä. Noh, mitään ei löytynyt, mutta lääkärit laittoivat mulle varmuuden vuoksi kovan verta ohentavan aivoverenkiertohäiriön estolääkityksen. Tuosta lääkkeestä ei kuitenkaan ollut mulle hyötyä, se taisi päinvastoin vain heikentää vointia. Aloin toipua, sain kuitenkin edelleen paljon lievempiä kohtauksia, jotka muistuttivat kroonistunutta aurallista migreeniä. Migreenistä poiketen päänsärkyvaihe oli kuitenkin erittäin lievä. Hain tietoa netistä ja sain selville, että auralliseen migreeniin ei välttämättä kaikissa kohtauksissa liity päänsärkyvaihetta. Onnistuin vonkaamaan itselleni neurologin soittoajan ja hän oli kanssani samaa mieltä. Sain lopettaa verenohennuslääkkeen, tilalle sain migreenin estolääkityksen ja sen tehoamista tässä nyt seuraan. Vointi on ollut nyt aika hyvä!

Aikaa myöten kohtaukset siis vaimenivat ja vähenivät. Varmaan auttoi myös, kun mies alkoi syöttää mulle d-vitamiinia. Huvittavaa oli, että myös tuo neurologi sitten suositteli myös d-vitamiinin kokeilemista migreenin estoon. Viimeisten tutkimustulosten mukaan kyllä kannattaa muutenkin d-vitamiinia syödä reilusti yli tämänhetkisten suositusten. Suomessa ei oikein kesälläkään saa sitä tarpeeksi. Olen lueskellut monia tieteellisiä artikkeleita, joissa aika huikeat tutkimustulokset puhuvat d-vitamiiniannosten nostamisen puolesta.

Kohtaukseni miltei loppuivat jo viikkoa ennen tuota neurologin soittoaikaa. Tehdäänköhän terveydenhuollosta siksi niin hidasta, että lääkärinaikaa odotellessa aika ehtii parantaa vähemmän sairaat? Kyse on kuitenkin pelkästään määrärahoista ja resurssien optimoinnista. Tulee mieleen, että "ehkä rahalla saisin parempaa hoitoa". En tiedä onko kuitenkaan näin, olen nähnyt aikamoista törttöilyä yksityisellä puolellakin. Aikoinaan homealtistumisen vuoksi sairastuttuani jouduin niin paljon tappelemaan kelan ja sairaanhoidon kanssa, että minulla ei juuri ole luottamusta minkäänlaiseen yhteiskunnan turvaverkkoon. Olen tullut siihen tulokseen, että parasta hoitoa saa, kun ryhtyy omalääkäriksi itselleen. Olen jo vuosia merkinnyt omaan kalenteriin sairastamiset, oireet yms. Siitä on todella hyötyä. Muistin varaan ei voi jättää, varsinkin jos kyseessä on tosi harvoin tuleva oire. Ja ainakin, kun oireen kirjoittaa ylös, sen laatua, voimakkuutta ym. joutuu miettimään ja itsetuntemus kehittyy. Myös lääkärille mennessä täytyy aina tehdä etukäteen lista ja hyvät muistiinpanot asioista, joihin haluaa selvyyttä ja hoitoa. Lääkäreillä on jostain kumman syystä aina kiire. Lääkärille täytyy selittää vaiva mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Oireen laatu erittäin selkeästi ja, jos mahdollista, mahdollisimman tieteellisin termein, oireen kesto, vaikutus työkykyyn ja vointiin. Kannattaa olla hyvin perillä omista sairauksistaan, lääkärit määräävät lääkkeitä huolestuttavan kevein perustein. Jokin tiettyyn oireeseen vaikuttava lääke voi pahentaa toista. Ja terveydenhoidossa tuntuu nimenomaan olevan kyse oireiden hoidosta. Tuntuu siltä, että kun lääkärille luettelee oireitaan, hän alkaa heti pohtia mikä lääke voisi auttaa oireeseen. Terveydenhoitojärjestelmä ei anna aikaa miettiä oireiden taustalla mahdollisesti olevia sairauksia ennenkuin sairaudet lopulta puhkeavat ja näkyvät.

Muistelen, että jo teinityttönä tehdessäni kassatyötä sain muutaman kerran vastaavan lievän kohtauksen töissä. Oon ottanut aika paljon selvää migreenistä, sen suhteen mun sivistyksessä onkin ollut aukkoja. Migreeni vaikuttaa olevan yleisnimitys erittäin laajan variaation omaavista oireista. Tässä muutama ote parempaaelamaa.fi –sivustolta:” Migreeni on neurologinen sairaus, joka voi vaikuttaa lähes kaikkiin migreeniä sairastavan henkilön elämän alueisiin. Sitä ei välttämättä tarvitse itse sairastaa, mutta sillä voi silti olla kielteisiä vaikutuksia sinunkin elämääsi. Potilas ei usein pysty kohtauksen kestäessä suoriutumaan normaaleista päivärutiineistaan. Migreeniä on sanottu "näkymättömäksi" vaivaksi, sillä se tunnistetaan usein huonosti ja hoito on usein riittämätön, mutta sen aiheuttamat haitat ovat kiistattomia. Migreenipotilaiden on monesti rajoitettava aktiivisuuttaan, jäätävä vuodelepoon ja oltava poissa työstä varsin monia päiviä vuodessa. Migreenistä kärsivät henkilöt tuntevat itsensä usein eristetyiksi ja väärinymmärretyiksi.”

Ei ole vielä varmaa onko mulla migreeni, mutta mun oireet on kyllä pitkään vaikuttaneet mun elämään. Hankalaa on juuri se, että vaivoihin ei ole ollut mitään selitystä. On vaikea selittää läheisilleen, että ei jaksa eikä voi vaikka lähteä johonkin, on vain niin huono olo eikä osaa selittää miksi.

Saan olla siitä onnellinen, että mulla on lähellä ihmisiä, jotka on pitäneet musta huolta. Ja ihania ystäviä, jotka on jaksaneet piristää mua. Tällaisenkin ihanuuden sain yhdeltä ystävältä!

 

Tuo gerbera säilyi hyvänä maljakossa miltei viikon. Sen jälkeen kimpun vihreät osat olivat vielä ihan hyvässä kunnossa ja hain niille kaveriksi parvekkeelta pätkän elämänlangan köynnöstä ja oreganon kukkia. Tuo kimppu on ollut kaunistamassa olohuonetta nyt jo viikon ja kaunistaa edelleen.

 

Sairasloman aikana oli kyllä aikaa tehdä paljon käsitöitä sun muita tuunauksia! Nyt mulla on jonossa paljon postauksia niistä, joten palaan toivottavasti piakkoin taas kirjoittelemaan. Pitäkää huoli itsestänne!