Niih, tässä olis taas vaihteeks pari vanhoista lakanoista tuunattua tyynyä.

Tyynyt löysivät paikkansa makuuhuoneesta. Kuvassa komeilee myös pelastusarmeijalta ostamani sängynpääty. Hmm, taisi maksaa peräti 20€, melko kallista!  Tälläkertaa laitoin kuteeksi raidallisen lakanan. Revin aina yhden raidan kerrallaan, joten tyynyistä kutoutui myös raidallisia.

Tyynyjen tekeminen on kyllä auttanut hyvin poukkoilevien ajatusten järjestelyyn. Silti opiskelumotivaation puuttumisen takia olen joutunut käymään vuoropuhelua itseni kanssa. Tajusin, että syyllinen on taas se sama vanha kaipaus: pois kaupungista. Olen vähän huolissani: yhä pienempi osa minusta haluaa yhä yrittää vaikuttaa tämän maailman vääryyksiin ja yhä suurempi osa tahtoisi vain tuijottaa auringonlaskua, kastella kasveja, kuunnella lintujen laulua, juosta  metsässä loputtomiin ja kerätä lehtiä, yrttejä, sieniä, marjoja, siemeniä, elää metsästä metsän keskellä. Erään opiskeluporukan kanssa olen ottamassa yhteistä viljelypalstaa tästä kaupungista, ehkä se vähän helpottaa. Parvekeviljelyä varten olen idättänyt jo yhtä jos toista yrttiä. Lisäksi lupauduin tarvittaessa kesällä tuuraamaan erään sukulaiseni omavaraisviljelmällä. Voisinkin mennä jo parin viikon päästä avustamaan kylvöissä. Eräs ihana mies kysyi, että miksi minulla on niin kiire opiskella. En osannut vastata. Mies ehdotti, että hidastaisin vain tarpeeksi tahtia. Ehkä teen niin, kun en oikein parempaa ratkaisua keksi.. Mutta miten musta tuntuu, että niin moni muukin haluaa "paeta" yhteiskuntamme järjettömyyttä. Eräs ystävä lähti taas purjehtimaan maailman merille, monet pohtivat omavaraisemmaksi ryhtymistä jne. Tuntuu, että kun näkee kaiken toimimattomuuden, haluaa jättäytyä ulkopuolelle, omatunto ei anna periksi olla mukana..?