Hei se tentti oli mennyt ihan hyvin! Oon ollut vähän huolissani, että pärjäänköhän näin haastavalla alalla, mutta nyt onnistuneen suorituksen jälkeen ajatukseni ovat taas optimistiset.

Tämän viikon opinnoissa on ollut vain vanhan kertaamista. Uutta asiaa ei ole tarvinnut kovin paljoa sisäistää, joten ajatuskapasiteettia on riittänyt muuhunkin kuin opiskeluun. Tätä postausta miettiessäni tuolle kapasiteetille tulikin käyttöä. Toivon, että tällä tekstillä on teille jotain annettavaa, tätä on aika pitkästi nyt.

Ajatukseni lähtivät jotenkin liikkeelle tästä no poo -ilmiön yleistymisestä kertovasta uutisesta. Uutisen haastattelussa oli ensin 3kk no poona ollut henkilö, joka oli käynyt ”koko shampookirjon läpi” ja vastaus ongelmiin löytyi vasta shampoottomuudesta. Uutisessa tuotiin haastattelun kautta esille shampoon poisjättämisestä joillekin koituvat hyödyt: päänahka voi hyvin, hilseily ja kutina vähenevät. Sitten haastateltiin hiustutkijaa: ”Hiustutkija LuK Anneli Hagros-Koski näkee vesipesun ongelmana veden ja päänahan erilaiset pH-arvot. Veden pH on Suomessa keskimäärin 8 kun taas terveen päänahan on 4,7 eli lievästi hapan. Pidemmällä aikavälillä tämä saattaa aiheuttaa ongelmia ja ensimmäinen vaihtoehto päänahan ongelmiin ei olekaan shampoon pois jättäminen vaan ongelman tunnistaminen ja sopivien hiustuotteiden löytäminen.” Tästä uutisesta ei käy mitenkään ilmi, miksi veden ja päänahan pH-erot olisivat pitkällä aikavälillä ongelma? Pesemmehän joka päivä muunkin ihon vedellä, en ymmärrä kommentin logiikkaa?

Muun muassa esittelemäni uutinen sai minut miettimään, miten vaikeaa tässä jatkuvassa informaatiotulvassa on kyseenalaistaa annettua tietoa tai vaikka mainoksia. Harmittomalta ja puolueettomalta vaikuttava uutinen voi olla johdatteleva. Pienetkin sanamuotojen erot vaikuttavat uutisesta kehittyvään mielikuvaan ja käsitykseen uutisoitavasta ilmiöstä.

Vajaa vuosi sitten valmistamani suklaahuulirasva loppui. Yhdestä erästä riitti todella melkein vuoden päivittäiseen käyttöön..! Sorruin ”kiireissäni” ostamaan kaupasta mineraaliöljyä sisältävää ”ihan perus huulirasvaa”. Sitä pari viikkoa käytettyäni havaitsin huulieni alkaneen ikävästi rohtua. Tätä ongelmaa ei suklaahuulirasvan käytön aikana juuri ollut. Netissä olen törmännyt usein spekulointeihin huulirasvojen addiktoivasta vaikutuksesta ja mineraaliöljyä sisältävien huulirasvojen haitallisuudesta. Kokemusteni valossa taidankin vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja valmistaa uuden erän huulirasvaa taas vuodeksi eteenpäin (vaatiikin peräti puoli tuntia eforttia:), enkä enää palaa kaupan vaihtoehtoihin. Nämä tapahtumat yllyttivät minua edelleen ajattelemaan. Miten paljon markkinat todella vaikuttavat ajatuksiimme ja luovat meille olemattomia tarpeita? Missä määrin ostamme tuotteita, joita emme oikeasti tarvitse (ja jotka addiktoivat meidät)?

Eräs ystäväni piti erittäin tärkeänä, että kuuntelen ohjelmasarjan, jossa filosofi Juha Varto ja Liisa Veenkivi keskustelevat. Tällaisia asioita minulla jäi mieleen ensimmäisestä osasta. Seuraava lyhennelmäni on siis minun ajatusteni kautta suodattunutta, muistakaa kyseenalaistaa.

Juha Varto aloittaa puhumalla siitä, että elämme samankaltaistavassa kulttuurissa ja valmis maailma määrittelee meidät. Maailma on kaikin tavoin valmis: yksilöt omaksuvat kaiken, mitä heille syöttää, jopa identiteettinsä, haaveensa ja uskonsa. Varto referoi esimerkiksi filosofi José Ortega y Gasset in ajatuksia: Ortega pohti mitä samankaltaistava yhteiskunta aiheuttaa ihmiselle. Yhteen ahtautuminen kaupungeissa ei ole hyväksi ihmiselle. Yksilö ei enää itse ohjaa elämäänsä ja ihmiset alkavat kokea todellistuvansa massassa. Se ei auta ihmistä tulemaan paremmin itsekseen tai olemaan paremmin kykenevä arvioimaan omia päämääriään. Se johtaa kauemmas omasta elämästä. Massaihminen ei pysty käsittämään, miksi hän on sitä mieltä kuin on. Tämä johtaa ristiriitoihin ja jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen . Kun massa eli valtavan suuri joukko ihmisiä julistaa tietynlaista maailmankäsitystä, asioista ei enää juuri voida keskustella. Massan arvostelu on loukkaavaa. Asiat vain ovat näin, kaikkihan ovat tätä mieltä, näin sinunkin tulisi ajatella. Sinun oletetaan käyttäytyvän massan, esimerkiksi viihdeteollisuuden, viitoittamalla tavalla. Massan maailmaan ei mahdu keskustelua, erilaisia ihmisiä tai näkemyksiä. Yhteiskunnassamme ihmisten ohjailtavuus massana on hyödyllistä taloudellisesti. Poliittisestikin massaa on helpompi hallita. Enää ei kysytä ja tehdä oman pään mukaan.

Tuon massakäyttäytymisen pohtiminen auttoi minua selkiyttämään pitkään päässäni sinkoilleita ajatuksia. Jos minut haluaa saada pahalle tuulelle, ei tarvitse sanoa kuin jotain ”eihän nyt yksi ihminen mitään voi tehdä” tai vastaavaa. No ei varmaan voikaan, jos tämä on vallitseva ajattelutapa ja massat käyttäytyvät sen mukaan. Voimme syyttää maailmamme ongelmista korruptoituneita päättäjiä, suuryrityksiä, ylikansallisia yrityksiä jne. Jotain yritystä voidaan pitää melkein kuin jonain luonnonvoimana, se vaan on, markkinamekanismi toimii, emme me sille mitään voi. Ovatko markkinavoimat vinouttaneet demokratian? Katselemme mainoksia ja annamme niiden määrätä, mitä elämässä haluamme. Tarvitsen tuon ollakseni onnellinen. Tuemme ostopäätöksillämme juuri niitä yrityksiä, joita joskus tuopin ääressä innostumme morkkaamaan. Mutta lopuksi pahaa omatuntoa lievittääksemme kuittaamme massan mielipiteellä asian: no eihän nyt toki yhden ihmisen ostopäätös, työpaikan valinta, kierrättäminen, autottomuus, ystävällinen käyttäytyminen, ajatusten jakaminen mitään vaikuta. Ihan rauhassa voin olla kuten muutkin, kuten massassa edellytetään. ..Mutta mehän tämän yhteiskunnan muodostamme.. Haluaisin huutaa tämän: kyllä yksikin vaikuttaa! Jos ei muuhun niin omaan ja läheistensä elämään. Minä itse, omasta mielestäni, olen saanut nuoresta iästäni huolimatta paljon aikaan. ”When did we forget our dreams”, jäi mieleeni eräästä sarjakuvasta. Missä vaiheessa ihminen luovuttaa? Minä en suostu, kun en voi. En suostu sulkemaan silmiäni, korviani, sydäntäni. Minun täytyy etsiä ja löytämisestä ja hyvän aikaan saamisesta saan paljon enemmän kuin rahasta tai kunniasta. Ilman rahaa en toki pärjää minäkään, ja läheisiltäni en halua mitään puuttuvan, mutta toivon löytäväni työn, missä voin toteuttaa ideologiaani.

Ei tämä ole mikään uusi juttu.. Mohandas Karamchand Gandhin sanoin, "We must become the change we want to see in the world". (Suomennos wikipediassa: ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”).

Valoa!