Tällaisia..

Tuota keltaista lankaa jäi vielä paljon yli hartiahuivista. Kokeilin miltä näyttäisi tuollainen kukista koottu huivi.. Tuo on viihtynyt lähinnä sohvan koristeena, en tiedä tuleeko tuota pidettyä päällä, ehkäpä huivin käyttötarkoitus selvenee vielä myöhemmin.  Tässä vielä parempaa kuvaa siitä kukkakoristeesta, mistä kerroin aiemmin.

Taakse kuumaliimalla kiinnitetty rintaneulapohja..

Onnistuu tämä kuvaaminen jo himpun verran paremmin. Entinen kameramme päätti sipata lopullisesti, nyt meilä on uusi (jonka toivottavasti pitäisi kestää käyttöä vuosikausia), sitä pitää vaan vielä opetella kunnolla käyttämään.:) Tässä avokin ottama (tekijänoikeus kuuluu avokille:) kuva, josta tykkään tosi paljon:

Syksyisin mieleeni nousee useammin kuin tavallisesti lempirunoni. Se soi ajatuksissani ja jopa vainoaa minua. Kaarlo Sarkian Syyskuun kukkia:

 

En kuule ääntäs sun, en kättäs saa, kun herään

syyskuisten punertuvain aamuin koissa.

Koin liekki hulmahtaa leukoijan helmikerään

ja malvat puuntaa verikarpaloissa.

Oot poissa.


Mut kukat muistojen, niin suuret, vuoron perään

tajuntaan puhkeaa ja nousee silmän terään.

Pian nukkuu yrtit maan jo hangen palttinoissa,

mut veren purppuroissa

vain yhä loimuaa nuo kukat syksyn erään.