Tätä postausta varten piti oikein "istua alas" ja mietiskellä urakalla. Kirja-arvostelussa on tälläkertaa vuorossa kirja, joka minun on ollut tarkoituksena lukea sen julkaisusta (2007) lähtien. Kun vihdoin sain kirjan haettua kirjastosta, avopuolisoni nappasi sen itselleen olohuoneen pöydältä, mihin olin kirjan pahaa aavistamattomana unohtanut.:D No, oon iloinen, että hänkin luki teoksen. Kyseessä on siis eurovaaliehdokas Pasi Toiviaisen (tässä linkki blogiin) kirja "Ilmastonmuutos. Nyt. – Muistiinpanoja maailmanlopusta". Kirjan sisältö on nimensä mukainen. Kirja alkaa Toiviaisen nuoruudessa tapahtuneesta "ilmastoheräämisestä", joka johtaa arkkitehdin urasta luopumiseen ja ympäristötoimittajan hommiin Arizonan aavikolle, Huippuvuorten sulaville jääkentille ja ympäri maailmaa haastattelemaan ilmastotutkijoita.

Kirja (384 sivua) on todella hyvin kirjoitettu. Se sisältää huikean määrän viittauksia tutkimustuloksiin ja muuhun kirjallisuuteen (kirjan lopussa olevassa lähdeluettelossa on 32 sivua). Taidokkuus ilmenee juuri siinä, että kaikki tämä raskas fakta on saatu lukijan kiinnostusta ylläpitävään ja sujuvaan muotoon. Tieteellisiä tekstejä paljon lukeneena ja kirjoittaneena olen huomannut, että vasta kun ihminen on sisäistänyt asian hyvin, hän pystyy kirjoittamaan asiasta hyvin. Olen itse valmistunut luonnontieteen alalta, mutta maantiedettä en lukenut yliopistossa ollenkaan. Kirja avasikin maantieteen, klimatologian, merivirtojen, sulavien jäätiköiden ja metaaniesiintymien dynamiikan, historian ja nykyhetken avulla silmäni ihan eri tavalla näkemään maapallomme ilmastonmuutoksen myötä kasvavan katastrofaalisen tilanteen. Toiviainen kuvailee kirjassa myös koskettavasti ahdistusta, minkä tällaisen vakavan ongelman sisäistäminen aiheuttaa. Minulla taitaa olla oma eurovaaliehdokas selvillä.. Toiviaisen nettisivuilla oli esimerkiksi linkki aika hyvään kirjan pohjalta tehtyyn haastatteluun, siitä selviää esimerkiksi, mikä on sukupolvirikos. Sillä rikoshan tämä välinpitämättömyytemme tulevia sukupolvia kohtaan on. Ehkä jälkipolvet (jotka toivottavasti vielä pitkään pystyvät planeetallamme elämään?) muistavat meidät ekoihmiset aikamme sankareina..

Menee niin synkäksi..! Vaikka oikeasti olen nyt tosi iloinen, koska huomenna lähden mökille luonnon helmaan.:-D Mukaan lähtee kosmetiikan puolesta vain kookosöljyä ja palanen saippuaa, ihanaa. Miksi emme aina voi elää näin? :) Tiedän, että minullakin olisi mahdollisuus jättäytyä melkein kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, alkaa viljellä itse omat ruokani ja niin edelleen.. En kuitenkaan ihan vielä ole kypsä ryhtymään erakoksi, vaikka rakastankin puutarhatöitä ja elämistä yksinkertaisesti.. Erakoksi ryhtyminen tuntuisi nyt vähän luovuttamiselta, jostain syystä.. Tuo Toiviaisen kirja kyllä motivoi minua tiukentamaan "askeesiani" entisestään, mutta nyt alkaa olla jo vaikeaa keksiä lisää "vähennettävää".

Mökkireissua varten tein tällaista "hyttysöljyä".

1243505358_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kauheus mikä kuva.. Vanhassa alkon pikkupullossa on 15 ml oliiviöljyä, 20 tippaa eteeristä eukalyptusöljyä ja 20 tippaa eteeristä sitruunaruohoöljyä. Valittujen palojen kirjassa "Erinomaista! Kotitekoista!" oli ohje, jonka mukaan pitäisi olla vielä noiden lisäksi 20 tippaa sitruuna- ja sitronellaöljyä ja oliiviöljyä yhteensä 30 ml. Kaapista löytyi kuitenkin vain eukalyptus- ja sitruunaruohoöljyä, saa kelvata.:)

Toivotan kaikille oikein ihanaa viikonloppua, nyt saadaan aurinkoa! Hymy