Ei enää pitkästi ja ollaan selvitty marraskuusta. Olen pitänyt itseni kiireisenä ja voimat ovat ihmeesti riittäneet. Harmaata, nytkin ulkona on niin paksu sumuverho, että näyttää lähinnä siltä kuin pilvi olisi päättänyt laskeutua pihallemme. Löysin vanhempieni varastoista vielä kolme pientä lipastoa (näihin sain mahtumaan kaikenlaisia tuunaus- ja käsityötarvikkeita;), kaksi mattoa parvekkeelle, juomalaseja ym. keittiötarvikkeita, käsityönä tehdyt leikkuulaudan ja tarjottimen, tauluja ym. Asunto alkaa näyttää kivalta ja olen viihtynyt tosi hyvin. Pari vuotta sitten uutena ostettua vuodesohvaa ja sohvapöytää lukuunottamatta kaikki huonekalut ovat käytettyjä, ystävältä sain lainaan ylimääräisen mikroaaltouunin ja toiselta ystävältä saimme keittiöön pöydän. Sängyn petarin kaventaminen kävi yllättävän kätevästi. Vielä kun saisin seinät maalattua. Maalit ei varmaan koskaan ole millään tasolla ekologisia.. Siitä lisäys ekojalanjälkeeni siis.:( Sain muuten joululahjan etukäteen: sähköpianon, hiphei! Se on myös uutena ostettu, mutta ainakin keveyden perusteella voisin kuvitella, ettei ole kovin paljoa luonnonvaroja syönyt...:? Toissayönäkin tuli soiteltua kahteen asti.

Tunnen itseni oikeasti nyt iloiseksi ja tasapainoiseksi, on hyvä olla. Olen nähnyt kuitenkin unia, joissa olen itkenyt ja huutanut eroa. Aivan todella omituista.. Mutta omituisuus nyt ei taida olla mitään uutta mun kohdalla. Näin sellaisenkin unen, jossa tappelin joidenkin arkiaskareiden kanssa (siivosin jotain jne). Sitten hoksasin, että nythän näen unta. Päätin sitten, että nyt minä etsin sen mitä oikeasti haluan, koska voin unissani saada sen alitajunnastani selville. Nousin unessa lentämään, aina vain ylemmäs ja kauemmas ja etsin, mutta sitten en enää muista löysinkö mitään.. Kirjahyllystäni löytyy ikivanha unikirja, josta ovat kannetkin jo kadonneet. Lentää -sanan alta löytyi kirjasta tällainen tulkinta: ”Jos näet unta, että lennät kuin lintu ilmassa, se voi olla ilmaus kaipuusta kohottautua arkipäivän yksitoikkoisuuden yläpuolelle”. No, tuo tulkinta nyt ei kertonut mitään uutta. Koko syksy tuntuu olleen lähinnä velvollisuuksia ja opiskelua.. Kyllä kierrättäjäkin joskus kaipaa luksusta ja hemmottelua.

Toivotan teille lämpöä ja värejä marraskuun viimeiselle viikolle.