Hei se tentti oli mennyt ihan hyvin! Oon ollut vähän huolissani, että pärjäänköhän näin haastavalla alalla, mutta nyt onnistuneen suorituksen jälkeen ajatukseni ovat taas optimistiset.

Tämän viikon opinnoissa on ollut vain vanhan kertaamista. Uutta asiaa ei ole tarvinnut kovin paljoa sisäistää, joten ajatuskapasiteettia on riittänyt muuhunkin kuin opiskeluun. Tätä postausta miettiessäni tuolle kapasiteetille tulikin käyttöä. Toivon, että tällä tekstillä on teille jotain annettavaa, tätä on aika pitkästi nyt.

Ajatukseni lähtivät jotenkin liikkeelle tästä no poo -ilmiön yleistymisestä kertovasta uutisesta. Uutisen haastattelussa oli ensin 3kk no poona ollut henkilö, joka oli käynyt ”koko shampookirjon läpi” ja vastaus ongelmiin löytyi vasta shampoottomuudesta. Uutisessa tuotiin haastattelun kautta esille shampoon poisjättämisestä joillekin koituvat hyödyt: päänahka voi hyvin, hilseily ja kutina vähenevät. Sitten haastateltiin hiustutkijaa: ”Hiustutkija LuK Anneli Hagros-Koski näkee vesipesun ongelmana veden ja päänahan erilaiset pH-arvot. Veden pH on Suomessa keskimäärin 8 kun taas terveen päänahan on 4,7 eli lievästi hapan. Pidemmällä aikavälillä tämä saattaa aiheuttaa ongelmia ja ensimmäinen vaihtoehto päänahan ongelmiin ei olekaan shampoon pois jättäminen vaan ongelman tunnistaminen ja sopivien hiustuotteiden löytäminen.” Tästä uutisesta ei käy mitenkään ilmi, miksi veden ja päänahan pH-erot olisivat pitkällä aikavälillä ongelma? Pesemmehän joka päivä muunkin ihon vedellä, en ymmärrä kommentin logiikkaa?

Muun muassa esittelemäni uutinen sai minut miettimään, miten vaikeaa tässä jatkuvassa informaatiotulvassa on kyseenalaistaa annettua tietoa tai vaikka mainoksia. Harmittomalta ja puolueettomalta vaikuttava uutinen voi olla johdatteleva. Pienetkin sanamuotojen erot vaikuttavat uutisesta kehittyvään mielikuvaan ja käsitykseen uutisoitavasta ilmiöstä.

Vajaa vuosi sitten valmistamani suklaahuulirasva loppui. Yhdestä erästä riitti todella melkein vuoden päivittäiseen käyttöön..! Sorruin ”kiireissäni” ostamaan kaupasta mineraaliöljyä sisältävää ”ihan perus huulirasvaa”. Sitä pari viikkoa käytettyäni havaitsin huulieni alkaneen ikävästi rohtua. Tätä ongelmaa ei suklaahuulirasvan käytön aikana juuri ollut. Netissä olen törmännyt usein spekulointeihin huulirasvojen addiktoivasta vaikutuksesta ja mineraaliöljyä sisältävien huulirasvojen haitallisuudesta. Kokemusteni valossa taidankin vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja valmistaa uuden erän huulirasvaa taas vuodeksi eteenpäin (vaatiikin peräti puoli tuntia eforttia:), enkä enää palaa kaupan vaihtoehtoihin. Nämä tapahtumat yllyttivät minua edelleen ajattelemaan. Miten paljon markkinat todella vaikuttavat ajatuksiimme ja luovat meille olemattomia tarpeita? Missä määrin ostamme tuotteita, joita emme oikeasti tarvitse (ja jotka addiktoivat meidät)?

Eräs ystäväni piti erittäin tärkeänä, että kuuntelen ohjelmasarjan, jossa filosofi Juha Varto ja Liisa Veenkivi keskustelevat. Tällaisia asioita minulla jäi mieleen ensimmäisestä osasta. Seuraava lyhennelmäni on siis minun ajatusteni kautta suodattunutta, muistakaa kyseenalaistaa.

Juha Varto aloittaa puhumalla siitä, että elämme samankaltaistavassa kulttuurissa ja valmis maailma määrittelee meidät. Maailma on kaikin tavoin valmis: yksilöt omaksuvat kaiken, mitä heille syöttää, jopa identiteettinsä, haaveensa ja uskonsa. Varto referoi esimerkiksi filosofi José Ortega y Gasset in ajatuksia: Ortega pohti mitä samankaltaistava yhteiskunta aiheuttaa ihmiselle. Yhteen ahtautuminen kaupungeissa ei ole hyväksi ihmiselle. Yksilö ei enää itse ohjaa elämäänsä ja ihmiset alkavat kokea todellistuvansa massassa. Se ei auta ihmistä tulemaan paremmin itsekseen tai olemaan paremmin kykenevä arvioimaan omia päämääriään. Se johtaa kauemmas omasta elämästä. Massaihminen ei pysty käsittämään, miksi hän on sitä mieltä kuin on. Tämä johtaa ristiriitoihin ja jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen . Kun massa eli valtavan suuri joukko ihmisiä julistaa tietynlaista maailmankäsitystä, asioista ei enää juuri voida keskustella. Massan arvostelu on loukkaavaa. Asiat vain ovat näin, kaikkihan ovat tätä mieltä, näin sinunkin tulisi ajatella. Sinun oletetaan käyttäytyvän massan, esimerkiksi viihdeteollisuuden, viitoittamalla tavalla. Massan maailmaan ei mahdu keskustelua, erilaisia ihmisiä tai näkemyksiä. Yhteiskunnassamme ihmisten ohjailtavuus massana on hyödyllistä taloudellisesti. Poliittisestikin massaa on helpompi hallita. Enää ei kysytä ja tehdä oman pään mukaan.

Tuon massakäyttäytymisen pohtiminen auttoi minua selkiyttämään pitkään päässäni sinkoilleita ajatuksia. Jos minut haluaa saada pahalle tuulelle, ei tarvitse sanoa kuin jotain ”eihän nyt yksi ihminen mitään voi tehdä” tai vastaavaa. No ei varmaan voikaan, jos tämä on vallitseva ajattelutapa ja massat käyttäytyvät sen mukaan. Voimme syyttää maailmamme ongelmista korruptoituneita päättäjiä, suuryrityksiä, ylikansallisia yrityksiä jne. Jotain yritystä voidaan pitää melkein kuin jonain luonnonvoimana, se vaan on, markkinamekanismi toimii, emme me sille mitään voi. Ovatko markkinavoimat vinouttaneet demokratian? Katselemme mainoksia ja annamme niiden määrätä, mitä elämässä haluamme. Tarvitsen tuon ollakseni onnellinen. Tuemme ostopäätöksillämme juuri niitä yrityksiä, joita joskus tuopin ääressä innostumme morkkaamaan. Mutta lopuksi pahaa omatuntoa lievittääksemme kuittaamme massan mielipiteellä asian: no eihän nyt toki yhden ihmisen ostopäätös, työpaikan valinta, kierrättäminen, autottomuus, ystävällinen käyttäytyminen, ajatusten jakaminen mitään vaikuta. Ihan rauhassa voin olla kuten muutkin, kuten massassa edellytetään. ..Mutta mehän tämän yhteiskunnan muodostamme.. Haluaisin huutaa tämän: kyllä yksikin vaikuttaa! Jos ei muuhun niin omaan ja läheistensä elämään. Minä itse, omasta mielestäni, olen saanut nuoresta iästäni huolimatta paljon aikaan. ”When did we forget our dreams”, jäi mieleeni eräästä sarjakuvasta. Missä vaiheessa ihminen luovuttaa? Minä en suostu, kun en voi. En suostu sulkemaan silmiäni, korviani, sydäntäni. Minun täytyy etsiä ja löytämisestä ja hyvän aikaan saamisesta saan paljon enemmän kuin rahasta tai kunniasta. Ilman rahaa en toki pärjää minäkään, ja läheisiltäni en halua mitään puuttuvan, mutta toivon löytäväni työn, missä voin toteuttaa ideologiaani.

Ei tämä ole mikään uusi juttu.. Mohandas Karamchand Gandhin sanoin, "We must become the change we want to see in the world". (Suomennos wikipediassa: ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä”).

Valoa!

Tällaisella seoksella kokeilin värjätä eilen:

• 0,8 dl erittäin vahvaa vanhaa kahvia
• 1 dl ruusunmarjasosetta (vauvanruokapurkista)
• 0,6 dl puolukkahillosta puristettua mehua
• 1 rkl kurkumaa
• 1 tl neilikkaa

Sekoitin aineet ja annoin seistä pari tuntia huoneenlämmössä. Laitoin neilikkaa vähemmän kuin edelliseen ohjeeseen, siitä tulee niin mahdoton jouluntuoksu. Kun väri oli päässä aloin huolestua että kurkuma värjää kaiken keltaiseksi, niinpä en uskaltanut pitää väriä kuin 10 minuuttia. Hiuksista tuli mielestäni aikalailla samanlaiset kuin edellisellä värjäyskerralla. Kurkuma tosin antoi ihanan kultaisen kiillon hiuksiin. En taida kyllä tuota kurkumaa enää laittaa, se värjäsi kynnet ihan keltaisiksi kun kuivasin ja muotoilin hiuksia. Värjätessä pidin hanskoja.. Kauheasti yritin värkätä kuvien kanssa, mutta en oikein onnistunut saamaan todenmukaista kuvaa hiusten väristä. Tässä kuitenkin jonkinlaista ennen ja jälkeen kuvaa hiuskista. Ero ei ole lähellekään noin radikaali kuin mitä se noissa kuvissa näyttäisi olevan. Hiuksissani on vain nyt tummempi säväys, ja tykkään siitä.

Alempi kuva on otettu eilen. Hiukset on pesty itsetehdyllä hiussaippualla, värjätty yllä olevalla reseptillä, hoitoaineena on hieman jojobaöljyä. Hiukset on kuvattu niiden kuivuttua. Tuosta nyt hieman näkee suuntaa hiusten sävyerosta. Kuviinhan vaikuttaa myös tietokoneen näytön ominaisuudet yms. Veikkaan, että kasvivärjäys pitäisi toistaa useasti ennenkuin voidaan puhua oikeasta värjäävästä vaikutuksesta. Yksi värjäyskerta lähinnä vain hieman säväyttää. Ajattelin että näillä näkymin voisin jatkaa kokeilua käyttämällä vanhat kahvinloput hiusten huuhteluun. Jotenkin vastustaa vauvanruoan (ja muutenkin oikean ruoan) "tuhlaaminen" hiuksiin. No, vielä pahemmin vastustaa saastuttavien ja haitallisten kaupan myrkkyjen käyttäminen, vaikka niitäkin tuli kyllä paljon käytettyä vielä muutama vuosi sitten. Kasvivärjäyksessä kannattaa muistaa ainakin allegiat ja välttää ihokosketusta. Tai ainakin kohtuus kaikessa kannattaa muistaa.. Esim. neilikka on ihmiselle haitallista isoina pitoisuuksina ja ainakin raskaana olevien tulisi välttää isompia määriä. En tiedä mikä vaikutus pelkällä ihokosketuksella on, mutta itse ainakin neurotisoin siitäkin joskus. 

Nyt taidan lähteä kirppikselle, viikonloppuna on luvassa sieniretki! Toivotan lukijoille oikein mukavaa viikonloppua.

Alkoi kyllästyttää hiusten kesän vaalentama look ja kaipasin niihin lisää punaista väriä. Päätin kokeilla soveltaa yhtä netistä löytämääni ohjetta. 

• 1 dl tujua ja tummaa marjamehua (puristin puolukkahillosta mehua:)
• 0,5 dl neilikkajauhetta
• 0,5 dl vahvaa kahvia (omani oli seissyt päivän pannussa porojen kanssa:)

Laitoin levittämisen avittamiseksi vielä vähän hiusten hoitoainetta. Seoksen olisi pitänyt antaa varmaan vähän seistä, neilikka jäi osittain jotenkin rakeiseksi.. Ohjeestani puuttuu siis ruusunmarja, kun en löytänyt sitä kaupasta ja vasta tänään tajusin, että vauvanruokapurkeissahan sitä myydään valmiina soseena.:) Joka tapauksessa, sekoitin aineet yhteen ja lättäsin päähän. Annoin vaikuttaa noin 10 min. Kampasin hiukset suihkun alla, että sain kaiken aineen pois. En hetkeäkään uskonut, että moinen mössö voisi värjätä hiuksia kymmenessä minuutissa. Hiusten kuivuttua peilissä odotti kuitenkin iloinen yllätys, hommahan toimi!! Hiukseni ovat luonnolliselta väriltään siis epämääräisen vaaleanruskeat, joissa on mukana vähän punaista. Tämä värjäys tummensi hiusteni sävyä, punaisuus ei mielestäni muuttunut suuntaan eikä toiseen. Muutos oli ihan selvästi silminnähden havaittavissa. Seosta oli pitkiin hiuksiini liian vähän ja toisella puolella päätäni näkyy nyt vaaleampi läntti, kun siihen kohtaan ei riittänyt väriä. Seos värjäsi myös kynsiä, kannattaa käyttää jonkinsortin hanskoja siis.. Ihan tosissaan tykkään tästä väristä! En tiedä vielä lähteekö tämä jo eka pesussa pois.. Olen kuullut tummennettaville hiuksille sellaisen ohjeen, että joka pesun yhteydessä pitäisi huuhdella hiukset kahvilla ja siten hiusten väri alkaa pikkuhiljaa tummua.. Mutta mää haluaisin vielä vähän punaisemmat hiukset! Ehkä ensikerralla mun pitää kokeilla neilikan sijasta kurkumaa tai curryä! :D Teen lisää kokeiluja pian, jatkoa seuraa! 

Olen nyt kehitellyt uutta hiussaippuan reseptiä, edellinen erä vaati vielä hieman säätöä, mutta tälläkertaa mielestäni koostumuksesta tuli hyvä. Tässä resepti myös teille arvoisat blogini lukijat.

• 0,5 dl saippuahiutaleita (käytin hajutonta ja väriaineetonta LV-saippuaa, koska se turpoaa ja hyytyy, tällöin ei tarvitse lisätä mitään säilymistä heikentävää hyytelöimisainetta)
• 3 dl vettä
• 1 rkl (=15 ml) glyseriiniä
• 3-5 tippaa eteeristä öljyä (mistä tykkää, itse käytin virkistävää sitruunaruohoöljyä, kun sitä sattui kaapissa olemaan:)
• 15 (pientä) tippaa jojobaöljyä (en kyllä tiedä vaikuttaako tämä ainesosa paljoa..:)

Olen ostanut viimeksi shampoota kaupasta maaliskuussa. Olen ihan tyytyväinen tähän itsetehtyyn hiussaippuaan. Hiusten pesuväli on pidentynyt, shampoolla jouduin pesemään jokatoinen päivä, nyt pesen hiuset kaksi kertaa viikossa. Välillä huuhtelen hiukset pesun jälkeen erittäin miedolla etikkaliuoksella tai sitruunalla. Hoitoaineeksi olen käyttänyt jojoba- tai manteliöljyä. Öljy on hyvä hieroa ensin käsiin ja sitten märkiin hiuksiin, näin se levittyy hiuksiin parhaiten. Kesän aikana aurinko kuitenkin on kuivattanut hiuksiani niin, että toissapäivänä jouduin ostamaan kaupasta LV:n tehohoitoainetta, se vaikuttaisi nyt pelastaneen tilanteen. Öljy on ihan hyvä hoitoaine, mutta pitkiin hiuksiin joutuu varmaan väistämättä välillä käyttämään jotain muutakin. Anyway, hiusten pesuun ja hoitamiseen käyttämäni menetelmä ei ole siis puhdasoppinen no poo -menetelmä, missä hiusten pesuun riittää vesi ja hiusten hoitoon pään ihon tuottama tali.

No en tiedä saako tällä menetelmällä ihan blondeja hiuksia kuitenkaan. Ei ainakaan kovin tummista hiuksista.:) Kirkastin mökillä omien hiusten sävyä sitruunan ja kamomillan seoksella. Muutama teelusikallinen sitruunan mehua ja kamomillateetä sekoitetaan ja hiukset kostutetaan liuoksella. Sitten mennään noin tunniksi aurinkoon ja annetaan aineen vaikuttaa. Sitruuna ja kamomilla tehostavat auringon vaalentavaa vaikutusta. Tämä käsittely ei vaikuttanut hiusten kuntoon mitenkään. Voimakkaampi käsittely tai pitkä auringossa vietetty aika kyllä heikentää ja katkoo hiusta. Mun hiusten oma väri on vaaleahko ruskea, jossa on aavistus punaista. En ole värjännyt hiuksia kaupan "myrkyillä" kolmeen vuoteen. Hiusten oma väri on ihmeen "elävä", esim. auringossa hiukset voi näyttää melkein blondeilta ja pesun jälkeen sävy myös muuttuu. Kuitenkin, tuolla kamomilla+sitruuna+aurinko -käsittelyllä sain sellaisen hieman auringossa vaalenneen vaikutelman hiuksiin. Lisää hiusreseptejä löytyy esim. näistä linkeistä: Pioneerthinking, hair recipes. 

Mökillä piti tietysti tehdä myös kuusenkerkkäsiirappia! :)

On se niin ihanan väristä.:) Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää vaikka yskänrohtona tai teen mausteena. Ohje esim. yrttitarha.comissa. Koivun lehdet kuivuivat kätevästi saunan alku- ja jälkilämmössä. Koivun lehtiä voi laittaa vaikka lehtivihreäjauheeseen, tuoksupusseihin tai teehen.

Tätä postausta varten piti oikein "istua alas" ja mietiskellä urakalla. Kirja-arvostelussa on tälläkertaa vuorossa kirja, joka minun on ollut tarkoituksena lukea sen julkaisusta (2007) lähtien. Kun vihdoin sain kirjan haettua kirjastosta, avopuolisoni nappasi sen itselleen olohuoneen pöydältä, mihin olin kirjan pahaa aavistamattomana unohtanut.:D No, oon iloinen, että hänkin luki teoksen. Kyseessä on siis eurovaaliehdokas Pasi Toiviaisen (tässä linkki blogiin) kirja "Ilmastonmuutos. Nyt. – Muistiinpanoja maailmanlopusta". Kirjan sisältö on nimensä mukainen. Kirja alkaa Toiviaisen nuoruudessa tapahtuneesta "ilmastoheräämisestä", joka johtaa arkkitehdin urasta luopumiseen ja ympäristötoimittajan hommiin Arizonan aavikolle, Huippuvuorten sulaville jääkentille ja ympäri maailmaa haastattelemaan ilmastotutkijoita.

Kirja (384 sivua) on todella hyvin kirjoitettu. Se sisältää huikean määrän viittauksia tutkimustuloksiin ja muuhun kirjallisuuteen (kirjan lopussa olevassa lähdeluettelossa on 32 sivua). Taidokkuus ilmenee juuri siinä, että kaikki tämä raskas fakta on saatu lukijan kiinnostusta ylläpitävään ja sujuvaan muotoon. Tieteellisiä tekstejä paljon lukeneena ja kirjoittaneena olen huomannut, että vasta kun ihminen on sisäistänyt asian hyvin, hän pystyy kirjoittamaan asiasta hyvin. Olen itse valmistunut luonnontieteen alalta, mutta maantiedettä en lukenut yliopistossa ollenkaan. Kirja avasikin maantieteen, klimatologian, merivirtojen, sulavien jäätiköiden ja metaaniesiintymien dynamiikan, historian ja nykyhetken avulla silmäni ihan eri tavalla näkemään maapallomme ilmastonmuutoksen myötä kasvavan katastrofaalisen tilanteen. Toiviainen kuvailee kirjassa myös koskettavasti ahdistusta, minkä tällaisen vakavan ongelman sisäistäminen aiheuttaa. Minulla taitaa olla oma eurovaaliehdokas selvillä.. Toiviaisen nettisivuilla oli esimerkiksi linkki aika hyvään kirjan pohjalta tehtyyn haastatteluun, siitä selviää esimerkiksi, mikä on sukupolvirikos. Sillä rikoshan tämä välinpitämättömyytemme tulevia sukupolvia kohtaan on. Ehkä jälkipolvet (jotka toivottavasti vielä pitkään pystyvät planeetallamme elämään?) muistavat meidät ekoihmiset aikamme sankareina..

Menee niin synkäksi..! Vaikka oikeasti olen nyt tosi iloinen, koska huomenna lähden mökille luonnon helmaan.:-D Mukaan lähtee kosmetiikan puolesta vain kookosöljyä ja palanen saippuaa, ihanaa. Miksi emme aina voi elää näin? :) Tiedän, että minullakin olisi mahdollisuus jättäytyä melkein kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, alkaa viljellä itse omat ruokani ja niin edelleen.. En kuitenkaan ihan vielä ole kypsä ryhtymään erakoksi, vaikka rakastankin puutarhatöitä ja elämistä yksinkertaisesti.. Erakoksi ryhtyminen tuntuisi nyt vähän luovuttamiselta, jostain syystä.. Tuo Toiviaisen kirja kyllä motivoi minua tiukentamaan "askeesiani" entisestään, mutta nyt alkaa olla jo vaikeaa keksiä lisää "vähennettävää".

Mökkireissua varten tein tällaista "hyttysöljyä".

Kauheus mikä kuva.. Vanhassa alkon pikkupullossa on 15 ml oliiviöljyä, 20 tippaa eteeristä eukalyptusöljyä ja 20 tippaa eteeristä sitruunaruohoöljyä. Valittujen palojen kirjassa "Erinomaista! Kotitekoista!" oli ohje, jonka mukaan pitäisi olla vielä noiden lisäksi 20 tippaa sitruuna- ja sitronellaöljyä ja oliiviöljyä yhteensä 30 ml. Kaapista löytyi kuitenkin vain eukalyptus- ja sitruunaruohoöljyä, saa kelvata.:)

Toivotan kaikille oikein ihanaa viikonloppua, nyt saadaan aurinkoa! 

Tässä postauksessa teen vähän yhteenvetoa projektistani, jossa minulla on tarkoitus vähentää kemikaalien käyttöä kosmetiikassa, puhdistusaineissa ym. Tähän mennessä olen saanut aikaan paljon positiivisia muutoksia arkeen, pientä takapakkiakin toki löytyy. Pyykin, astioiden, ja ikkunoiden pesuun sekä yleispuhdistusaineena olen onnistuneesti käyttänyt pesupähkinöitä, ruokasoodaa ja etikkaa nyt yli kahden kuukauden ajan. Lattioiden, keittiön ja kylppärin pesemiseen käytettäviä kaupasta ostettuja aineita on vielä jäljellä, mutta pikkuhiljaa siirryn näissäkin itsetehtyihin ekoversioihin. 

Shampoota, hiustenhoitoainetta ja suihkugeelejä en ole ostanut kaupasta nyt kahteen kuukauteen. Tekemäni vihreä saippua toimi ihan hyvin shampoon ja suihkusaippuan asemesta. Ongelmana oli, kun saippua oli niin juoksevaa ja ainetta meni aina vähän hukkaan. Teinkin nyt uutta shampoota, jonka rakenne on paksumpaa. Siihen tarvitaan vain kamomillaa, vettä, marseille-saippuaa, glyseriiniä ja gelatiinijauhetta. Tässä ohje rautalangasta (ohjetta hieman muokattu 3.7.09):

• Laitetaan kaksi kamomillateepussia (sisältää pelkkää kamomillaa, saatavana tavallisesta ruokakaupasta) kuumuutta kestävään astiaan. Kuumennetaan vedenkeittimellä 3 dl vettä, kaadetaan teepussien päälle ja annetaan hautua n. 10 min.
• Otetaan teepussit pois. Lisätään vajaa desilitra raastettua saippuaa (jossa ei ole lisäaineita, hajusteita, värejä eikä säilöntäaineita. Esim marseille-saippuaa saa ruokakaupoista) ja sekoitetaan kunnes saippua liukenee.
• (Tämän kohdan voi jättää poiskin. Muoks 3.7.09.) Shampoon rakenteesta saadaan paksumpi, kun lisätään vajaa teelusikallinen gelatiinijauhetta (vegaaniseen vaihtoehtoon voi varmaankin käyttää esim. agar-agaria). Lisätä voi myös halutessaan vaikka jotain eteeristä tuoksuöljyä muutaman tipan.
• Lisätään noin ruokalusikallinen glyseriiniä (ei varmaan pakollinen, tätä saatavilla kasvipohjaisena esim. pienestä tuoksukaupasta) ja sekoitetaan.
• Pullotetaan puhtaaseen pumppupulloon (esim. vanha saippuapullo) ja laitetaan jähmettymään jääkaappiin. Säilytys jääkaapissa. En osaa sanoa kauanko tämä säilyy, mutta ainakin kuukauden jääkaapissa. Tällä ohjeella tulee aika paljon shampoota (400 ml), puolita ohje tarvittaessa.

Olen tosi iloinen, että blogistani on ollut apua muillekin, jotka haluavat vähentää kemikaaleja, elää ekologisemmin tms. Blogin seuraamisesta ja myötäelämisestä suuri kiitos kaikille lukijoilleni!   

Tein eilen inventaariota kylpyhuoneessa: löytyi pienenpieni oliivisaippuan nysä ja tyhjentynyt 250 ml suihkusaippuapullo. Teinpä sitten löytyneeseen pulloon nestesaippuaa oliivisaippuasta. Mittasuhteet katsoin suunnilleen Valittujen palojen kirjasta "Erinomaista! Kotitekoista!". Sekoitin kattilassa kiehuvaa vettä 250 ml ja 2,5 rkl saippuaraastetta, annoin ihan vähän kiehua kunnes saippua liukeni. Annoin vähän jäähtyä ja vispilöin sekaan 6,5 ml glyseriiniä (kasvipohjaista, en tiedä miksi tätä piti lisätä, on kuulemma kosteuttava ja vaaraton aine). Jäähtyneenä pullotin liemen. Tuommoista saippuavettä siitä tuli.. Ehkä voisi ensikerralla lisätä jotain kiinteyttävää ainetta.. Siis saippuaa kiinteyttävää.. Ihan hyvin tuo tuntuu toimivan, pesin sillä hiuksetkin. Laitoin ainetta sen verran vähän, ettei se pessyt pois kaikkia hiuksen omia rasva-aineita, hiuksista tuli oikein kivat.:) Kirjoittelen lähiaikoina lisää no poo -projektini etenemisestä. Aurinkoista viikonloppua!

Onpa väsy! Oli niin paljon kaikenlaista tänään: Kävin keskustassa ostamassa punnitse & säästä -kaupasta ruoka-aineksia, luontaistuotekaupasta hammastahnaa, apteekista glyseriiniä, kirjastosta lainasin muutaman käsityölehden, tsekkasin uudelle paikalle muuttaneen itsepalvelukirppiksen ja normikaupasta tuli ostettua vielä sakset ja kamomillateetä. Sitten kävin avokin kanssa retkeilemässä luonnon helmassa, päälle vielä saunottiin ja syötiin ja voi että nyt väsyttää! Pakko oli kuitenkin päästä vielä blogistaniaan selventämään päivän ajatuksia.

Ostamani Urtekramin hammastahna sisältää liitua, vettä, kasviglyseriiniä, karrageeniä, eteeristä eukalyptusöljyä ja mirhaa. Tuotetta ei ole testattu eläinkokeilla ja glyseriini ja eukalyptus ovat luomua. Liitu toimii hankaus- ja puhdistusaineena. Kokeilen nyt ensin tätä, koska tämä ei sisällä mitään ylimääräistä. Jos hampaat eivät lähde puhtaaksi, alan siirtyä pikkuhiljaa "kovempiin aineisiin".:P Ajatella, useissa hammastahnoissa käytetään kuulemma triklosaania, joka muistuttaa kemiallisesti hyvin paljon voimakasta ympäristömyrkky dioksiinia. Hammastahnoissa on myös usein (melkein aina) ainesosana sodium laureth sulfate, joka taas on ihoa ärsyttävä aine (siitä huolimatta aine on yleinen myös esim. shampoossa).

Hygienia- ja kauneudenhoitotuotteiden kemikaaliviidakossa aikani seikkailtuani olen tullut siihen tulokseen, että turvallisinta on käyttää syötäväksikin kelpaavia tuotteita (esim. sitruuna, kamomilla, ruokasooda, suola, sokeri, liivate, kookosöljy, neilikka, kananmuna, etikat jne jne). Ja lisäksi vain vaikutuksiltaan hyvin tunnettuja aineita (liitu, jojobaöljy, saippua, glyseriini yms.). Minun mielestäni mitään kummempia aineita ei tarvita.. Eikä haitallisia aineita kannata käyttää..

Pikkuhiljaa käyttämäni tuotteet siis korvautuvat yksinkertaisemmilla vaihtoehdoilla. Vielä pitäisi löytää sopivat meikit, meikinpuhdistusaine ja hiustenmuotoiluaineet.

Nyt olen noin kahden viikon ajan pessyt hiuksia joka neljäs päivä laimealla shampooliuoksella (1 osa LV shampoota 3 osaa vettä) ja välipäivinä olen saattanut huuhtaista pelkällä vedellä. Tätä ennen pesin hiukset joka toinen päivä laimentamattomalla LV:n shampoolla. Hiukset ovat nyt ehkä vähän vahaisemmat, mutta vielä ei juuri muuta muutosta ole havaittavissa. Tuo edellisessä postauksessani mainostamani sokeriliuos ei oikein toiminut kiharoiden kiinnittämiseen. Tai ei ainakaan toiminut yhtä hyvin kuin muotovaahto. Luulen, että tuota sokeriliuosta voisin käyttää hiusgeelin sijasta kampausten viimeistelyyn. Muotovaahdon tilalle on pähkäiltävä vielä jotain muuta..

Saa nähdä riittääkö minulla innostus jättää shampoo kokonaan pois. Onhan tarjolla kaikenlaista hellävaraista ja myrkytöntä vaihtoehtoa shampoon tilalle, kuten vaikka palashampoot. Palashampoon jälkeen hiukset kannattaa kuulemma huuhdella jollain happamalla, kuten hyvin miedolla etikkaliuoksella. Hapan huuhtelu poistaa hiuksista saippuajämät ja sulkee hiussuomut.

Pääsiäisreissullani (oli muuten kiva reissu!:) löysin kyläpaikasta valittujen palojen kirjan Erinomaista! Kotitekoista!. Kirjassa oli vaikka mitä vinkkejä kotitekoisen kosmetiikan ym. tekemiseen, esimerkiksi kamomillashampoon ohje: Kourallinen kamomillaa, 3dl vettä,  3rkl raastettua Marseille-saippuaa ja 1 rkl glyseriiniä. Kamomillaa haudutetaan kiehuvaksi kuumennettuun veteen 15 min. ja siivilöidään toiseen kuumuutta kestävään kulhoon. Saippuaraaste sekaan ja annetaan seistä kunnes saippua pehmenee. Sitten sekaan vispilöidään glyseriini. Säilytys viileässä ja valolta suojattuna.. Veikkaan että tämäkin shampoo vaatii kaveriksi huuhtelun happamella.. Kunhan tuo LV:n shampoopullo tyhjenee, voisin kokeilla tehdä tätä shampoota. Huuhteluna voisin käyttää vaikka omenaviinietikan vesiliuosta. Pitää vielä ottaa lisää selvää.

Tykkään kävelemisestä. Kävelen mielelläni kauppaan tai kouluun, jos on kiireempi päivä otan pyörän alle. Kovilla pakkasilla käytän paikallisbusseja. Nyt olen lähdössä muutaman päivän reissuun pääsiäisen ajaksi. Matka taittuu bussilla ja junalla. Julkisilla liikkuminen on siinä mielessä vaivalloista, että kaikki matkatavarat joutuu kantamaan selässään siirtymisissä. Pakkasin tuossa juuri repun valmiiksi ja tälläkertaa se ei tullut edes kokonaan täyteen. Johtuu ehkä siitä, että nyt käytössä oleva kosmetiikka ei vie niin paljon tilaa..

Mukaan tuli jojobaöljyä hiusten hoitoon ja kasvovoiteeksi, suklaahuulirasvaa (tottakai :), pieni purkillinen kookosöljyä kosteusvoiteeksi ja deodorantiksi sekä hiuslakan ja muotovaahdon tilalle pikkupullo sokerivettä. Laitoin aamulla "kangaspötkyläpapiljotit" ja tuota sokerivettä hiuksiin. Tuli tosi tiheät kiharat! Ja tuo jojobaöljy tuntuu tekevän hiuksista ihan silkkiset.. Tuo "hiuskiinnitepullo" on sisältänyt alunperin maitohappobakteerijauhetta. Sokeriliemestä tein tosi tujua, melkein puoli pulloa sokeria ja sitten vettä niin paljon kuin mahtui. Saa nähdä miten hyvin nämä kiharat pysyy. Olis hienoa, jos vois korvata kaikki hiustökötit pelkällä sokerivedellä. Jotkut käyttää myös suolaliuosta tai olutta hiusten muotoiluun.

Nyt pitää kiiruhtaa bussiin! :) Toivotan oikein aurinkoista ja iloista pääsiäistä!

Kävin tutustumassa ja rekisteröitymässä äskettäin avattuun luomufoorumiin, joka on Turun yliopiston Luomupiiri Ry:n jäsenille ja kaikille luomusta kiinnostuneille tarkoitettu keskustelupalsta. Siellä oli ihan tuttujakin keskustelunaiheita, pesupähkinöistä keskusteltiin vähän syvällisemminkin. Tai itseasiassa puhe oli kyllä pesupähkinöiden suomessa kasvavista vaihtoehdoista.

Kuukuppikunnan keskustelupalstalta löytyi linkki No Shampoo Experiment -sivulle. Sivujen kirjoittaja kertoo, miten lopetti shampoon käytön. Hän kertoo tuloksista: "My hair is soft, much more maneagable, its condition has improved drastically". Homman juju on ilmeisesti se, että shampoon käyttäminen kuivattaa päänahkaa liikaa ja saa sen rasvoittumaan nopeasti. Kun lopettaa shampoon käyttämisen päänahka pikkuhiljaa tottuu pelkkään vesipesuun. Tosi hyvä keskusteluketju tosiaan aiheesta tuolla kuukuppikunnassa. Luin että omenaviinietikka kävisi hoitoaineesta ja shampoon sijasta käy ruokasooda+vesi -seos ja lopulta pelkkä vesi riittää eikä tarvitse enää kaikenmaailman myrkkyjä sisältävää shampoota. Shampoon käytön lopettaminen taitaa ollakin minulla sitten se seuraava projekti, nyt kun sekajätteen määränkin olen saanut minimoitua. Mitähän sitä muuta keksisi lisäksi?